Sateenkaari valaisee juhannuksen
19.6.201902:00
Kesäkuussa juhlitaan maailmanlaajuista Pride-kuukautta. Teemalla edistetään ihmisoikeuksia, erityisesti suvaitsevaisuutta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan.
Osallistuimme ensimmäiseen Pride-kulkueeseemme perheenä viime vuonna Helsingissä. Lapsilla oli hauskaa värikkäässä ja iloisessa tapahtumassa.
Tungimme matkan varrella ostamaan piknik-eväitä täpötäydestä K-marketista. Vaikka puuskittainen tuuli välillä kylmäsi, maistuivat kotimaiset mansikat ja kuusijäätelö herkullisilta Kaivopuistossa, kun kuuntelimme Jannaa nurmikolla.
Mutta miksi kristitty perheenäiti raahaa miehensä kanssa kakaroitaan Pride-kulkueessa? Entä onko tapahtuman kaupallistamisessa menty täysin yli, miksi sateenkaarta on tungettava joka paikkaan?
Pride on tosiaan kaupallistunut. Sateenkaaren voimalla myydään mukeja, lippuja, teepaitoja, kyniä, pinssejä, kasseja, magneetteja ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä.
Minulle Pride on ennen kaikkea juhla. Ei joulunkaan syvin merkitys ole koristeissa, mutta ne ovat silti ihmisille tärkeitä ja virittävät juhlan tuntuun.
Osallistumme kulkueeseen, koska haluamme antaa lapsille esimerkin siitä, että kaikenlaiset ihmiset voivat olla onnellisia ja auttaa toisiaan.
Pride tarkoittaa sananmukaisesti ylpeyttä. Minä olen ylpeä perheestäni ja siitä, että olen saanut valita elämäntapani ja kumppanini vapaasti, ilman puristusta tiettyyn muottiin.
Valintani ovat olleet valtavirtaa, mutta vaihtoehdot ovat silti olleet minulle avoimia.
Olen saanut elää ilmapiirissä, joka on huomattavasti aiempia vuosikymmeniä vapaampi. Saan kiittää siitä aikaisempia ihmisoikeusaktivisteja, sekä feministejä että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aktivisteja.
Romanttisten kumppanien vapaa valinta sukupuolesta riippumatta on ollut vain pieni osa siitä liikkumatilasta, joka on viime vuosikymmeninä avautunut meille kaikille. Tärkeintä on ollut sukupuoliroolien laajentuminen, joka heijastuu harrastuksiin, ammatinvalintaan, pukeutumiseen ja ystävyyssuhteisiin.
Sirpa Selänne kertoi alkuvuonna, ettei hänellä ole miespuolisia ystäviä, koska aviomies ei salli niitä. ”Aina siinä on olemassa pieni vaara, että tunteita saattaa tulla mukaan ja jompikumpi ihastuu tai jopa rakastuu."
Ajatus tuntuu surulliselta. Millainen oma kumppani on, jos kuka tahansa toinen mies voi osoittautua häntä kiinnostavammaksi?
Kaikissa ihmissuhteissa on mukana vivahteikas yhdistelmä tunteita, ystävyyssuhteessa voi olla mukana myös kateutta tai mustasukkaisuutta. Miksi juuri ihastuminen olisi niin vaarallista, että sen riski on eliminoitava hinnalla millä hyvänsä?
Kun roolit eivät määritä toimintaa, ihmisten on otettava teoistaan vastuu itse.
Juhannus on hyvää aikaa roolien riisumiseen ja rentoutumiseen. Rantasaunassa voi kuunnella kiukaan sihinää ja miettiä: Eläisinkö toisin, jos en pelkäisi toisten ennakkoluuloja ja suvaitsemattomuutta?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
