Metsien eri kehitysvaiheet ovat tärkeitä

Mielipiteen vapaus on kaikilla, niin kaltaisillani tavallisilla pulliaisilla kuin metsäalan ammattilaisillakin. Mutta kun mielipidettä ”vahvistetaan” omalla tittelillä, kuten metsänhoitotieteen dosentti Yrjö Noro­korpi kirjoituksessaan (MT 7.10.), olisin odottanut häneltä edes jonkinlaisia viittauksia tutkimuksiin tai tieteeseen.

Norokorpi luo synkkää mieli­kuvaa siitä, että päätehakkuu merkitsisi metsän ja metsälajien kertakaikkista katoamista maan päältä. Kirjoituksessa mainitut hakkuun jälkeiset heinikot ja vatukot ovat toki myös kaikille taimikonhoitajille tuttuja. Kuitenkin metsänomistajalla on yhdellä kuviolla tämä vaihe vain kerran omana elinaikanaan, jos edes sitä.

Yksittäisen metsäkuvion päätehakkuiden väliin mahtuvan vuosisadan aikana hoidettu metsä ottaa muutamassa vuodessa vallan heinikoista ja vatukoista. Suomen lukemattomien metsätilojen eri kuviot eivät milloinkaan ole samassa kehitysvaiheessa, joten elinmahdollisuuksia kaikille metsälajeille löytyy.

Minulle uutta tietoa Norokorven kirjoituksessa oli, että hänen mukaansa hirvien runsastuminen johtuu vatukosta.

Vatukot ja vesakot eivät ole olleet hirvikannan kasvun syynä, vaan liian alhaiset pyynti­lupien määrät ja ehkä toisaalta metsästysseurojen säästeliäs lupien käyttö. Hirvikärpäsistä marjastusintonsa menettäneen tutkijan kannattaakin valittaa suoraan Riistakeskukselle.

Mustikkakasvustoja koskevan kappaleen osalta väittämä jäi hieman epäselväksi.

Mustikkaa olen itsekin poiminut yli kuutenakymmenenä kesänä, mutta en vielä koskaan ole löytänyt lahoavasta aarniometsästä edes mustikanvarpuja. Mustikka tarvitsee valoa, ja harvennetussa metsässä mustikkakin voi hyvin.

Olen dosentti Norokorven kanssa samaa mieltä, että metsä tulee pitää metsänä. Kuitenkin miellän niin, että metsän jokainen kehitysvaihe tarjoaa niin puille kuin muillekin metsän kasvi- ja eläinlajeille uusia mahdollisuuksia.

Puusto kasvaa ja vanhenee, ja lopulta on päätehakkuun aika. Uudistamisen jälkeen metsä saa kasvaa lähes sata vuotta, kunnes seuraava sukupolvi tekee taas ”kulloisenkin puuston ja metsänomistajan tavoitteiden mukaan” päätehakkuun ja uudistaa kyseisen kuvion uusilla, terveillä ja elinvoimaisilla taimilla.