Tuet pitäisi maksaa tuottaville maatiloille

Maataloustuet on taas julkaistu ja suurimpien tukien saajia lehdissä esitelty. Kansalaiset kauhistelevat summia; vielä taantuma-aikana, kun ei kansalla muutenkaan mene hyvin, tuollaisia veroeuromääriä syydetään viljelijöille.

Sinun, joka tunnistit itsesi yllä olevasta tekstistä, kannattaa kysyä itse viljelijältä, mitä yhteiskunta hänen saamallaan tukipotilla sai.

Olen varma, että oikeat kasvinviljely-, liha- ja maitotilat mielellään sen sinulle kertovat. Minä kerron myös.

Sain pinta-alatukia noin 100 000 euroa, ja tuotin yhteiskunnalle noin 530 000 litraa maitoa, 23 teuraslehmää ja 34 välitysvasikkaa lihatiloille. Maitolitraa kohti laskettuna tuki oli 18,87 senttiä. Teuraat ja välitysvasikat yhteiskunta sai kylkiäisinä.

Raha ei ole jäänyt lompakon pohjalle pyörimään. Se on käytetty tilan tuotantoon ja kehittämiseen. Ei pitäisi olla paha hinta tuotetuista elintarvikkeista näiden tukien osalta.

Pyytäisin lukijaa kysymään samaa ”näennäisviljelijältä”.  Nämä tilat ovat yleensä noin 10–20 hehtaarin kokoisia ja saavat tukia 5 000-10 000 euroa vuodessa. Eli eivät kovin paljon, mutta Suomessa tällaisia tiloja on paljon! Heidän vastauksensa on 90 prosentin todennäköisyydellä: ”En tuota yhtään mitään yhteiskunnalle”.

Jokainen voi päättää, kummalta löytyy se hukkaan heitetty tukieuro, joka verona on kansalta kerätty.

Pitäisi miettiä, miksi yhteiskunta yleisesti on tässä talouden tilanteessa? Aika iso syy on rahan syytäminen asioihin, jotka eivät tuota yhtään mitään.

Mietin monesti, milloin täällä opitaan maksamaan siitä, mitä tuotetaan. Ei näköjään ennen valtion konkurssia.

Uusi ”pysyvien nurmien tilatuki viherryttämisineen” mahdollistaa pellolla 50 prosentin pajukoitumisen ja 50 yli kaksi metriä korkeaa puuta hehtaarilla. Satoa ei tarvitse korjata pois, kunhan vain kerran kesässä niittää.

Lannoittaa ei tarvitse, ja tuet sen kuin juoksevat tilille.

Mistä tällainen järjettömyys johtuu?

Syy on ehtojen keksijöissä.Aika monella maa- ja metsätalousministeriön virkamiehellä on se parinkymmenen hehtaarin kotitila, ja on pakko vielä ”huonolla” virkamiespalkalla ottaa sieltä kotitilalta vähän lisäansiota pelloista.

Mutta siinähän ne parhaat kesälomapäivät menevät pilalle. Pitäisi ojanvarret niittää ja satokin korjata ja vielä lannoittaa, niin ei jää mitään käteen.

Entä sitten? Muutetaan tukiehdot sellaisiksi, että ei tarvitse tehdä mitään. Sitten lisätään vähän byrokratiaa, jotta on varmasti se ”leipätyö” turvattu.

Tällä menolla täältä loppuu kaikki yrittäminen. Ei tuottamisella ole enää mitään väliä. Riittää vain, kun tukia tulee!

Toivon, että tämä kirjoitus nostaa mahdollisimman paljon keskustelua ihmisten, päättäjien ja jokaisen yrityksen keskuudessa.

Itse toivon, että maksettaisiin siitä, mitä tuotetaan tai tehdään työksi. Ei kansa, joka ei tuota ja ole tehokas, ansaitse menestystäkään. Ei maailmallakaan kukaan halua maksaa tyhjästä, vaan rahalle pitää olla vastine.

Tuomas Huotari

Kuhmo