Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Ruotsi taipui, kilpailu jatkuu

    Suomen talous on hankalassa tilanteessa. Nyt pitäisi kestää menestys.

    Suomen kilpailukyky on viimeisen vuoden aikana parantunut selvästi. On lähes käsittämätöntä, kuinka Suomi on vajaassa vuodessa kiihdyttänyt EU-alueen heikompien joukosta talouskasvun mahtimaaksi. Vielä makeampaa on se, että työn kustannusten osalta Suomi on viime kuukausien aikana päihittänyt vanhan kilpakumppaninsa Ruotsin.

    Kilpailukyvyn kannalta keskeinen mittari on juuri yksikkötyökustannusten vertailu. Valtiovarainministeriön taustapaperien mukaan Suomi on onnistunut taittamaan työn hinnan nousun samaan aikaan, kun Ruotsi, Saksa ja Euroalue keskimäärin jatkavat yhä ylöspäin.

    Silti tavaroiden ja palveluiden tuottaminen on Suomessa yhä kalliimpaa kuin Saksassa ja monissa muissa maissa. Suunta on kuitenkin oikea.

    Mistä talouden myönteinen vire sitten johtuu? Tätä on syytä miettiä. Jos temppu on kerran tehty, ehkä sen voi myös toistaa.

    On selvää, että työmarkkinakeskusjärjestöjen johdolla tehty kilpailukykysopimus nollakorotuksineen ja työajan pidennyksineen on kehityksen moottori. Myös kilpailijamaiden Suomea kovemmat palkankorotukset ja kansainvälinen talouskasvu hyödyttävät meitä.

    Silti talouden dynamiikassa on nyt jotain erityistä. Kun patoutunut kysyntä ja lykätyt investointitarpeet pääsivät purkautumaan, nousukierre lähti liikkeelle.

    Avointen työpaikkojen määrä on kääntynyt kasvuun. Työttömyysmenojen pitäisi kaikella todennäköisyydllä laskea. Myös verokertymä kuluvalta vuodelta yllättää nyt myönteisesti.

    Talouden kasvun takana on myös asioita, joita ekonomistien tai insinöörien on vaikea ymmärtää. Henkinen ilmapiiri on muuttunut. Suomen talouden rakenne on sittenkin osoittautunut dynaamiseksi ja usko tulevaisuuteen on kasvanut. Tätä ei kannata vähätellä.

    Erityisen hyvää itseluottamuksen kasvu on tehnyt maakunnille. VM:n selvityksen mukaan työllisyyskehitys on ollut parasta Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Sen sijaan Uudenmaan kehitys näyttää takkuavan.

    Maakuntien vahva kasvu on syytä pitää mielessä, kun nykyinen ja seuraava hallitus pohtivat elinkeinopolitiikan suuntaa. Menestyvä pääkaupunkiseutu on koko maalle tärkeää, mutta metropolikehityksen rinnalla on nähtävä vaihtoehtoja. Työvoiman liikkuvuutta maakuntiin on parannettava ja annettava ihmisten asua siellä, missä he haluavat.

    Suomi on perinteisesti ollut vahva voittamaan vaikeuksia. Nyt meidän pitäisi kestää menestys. Keskeisessä asemassa ovat ammattiliitot, joiden vastuulla palkkamaltin säilyminen on.

    Kilpailukyky on mahdollista myös menettää. Näin käy, jos palkankorotukset syksyn kierroksella karkaavat käsistä. Erityisesti hyvässä vauhdissa olevan Metsäteollisuuden tulevat korotukset ovat suurennuslasin alla.

    Myös julkisten alojen korotukset pitäisi keinolla millä tahansa painaa vientialojen alle huolimatta siitä, että kiky-sopimuksen heikennykset kohdistuivat korostetusti niihin. On muistettava, että julkinen sektori toimii rahoilla, joita yksityiset yritykset kansantalouteen tuottavat.

    Jos malttia ei lähikuukausina ole, vientimme veto voi heiketä nopeasti. Ruotsi on tässäkin suhteessa kova vastus. Se punnertaa uudelleen ohi, jos annamme sille tilaisuuden.