Kaksi- jakoista päätöksentekoa

Suomen valtion omistama kehitysrahoitusyhtiö Finnfund on avustanut turvetuotantoa Ruandassa. Finnfund ilmoittaa nettisivuillaan olevansa kehitysrahoittaja, joka rakentaa kestävämpää maailmaa sijoittamalla vastuullisiin ja kannattaviin yrityksiin kehitysmaissa.

Täällä ajetaan turvetuotantoa alas, mutta ollaan valmiita rahoittamaan samaa tuotantoa Afrikassa. Näköjään turpeella on eri vaikutus ilmakehään Afrikassa kuin Suomessa. Suomessa käydään hyvin aggressiivisesti turvetuotannon kimppuun, koska turve on kuulemma pahin kasvi­huonekaasupäästöjä aiheuttava polttoaine.

Pohjanmaalla muun muassa Vapolla ja Turveruukilla on paljon alihankkijoita. He ovat investoineen omaisuuksia turvetuotantokalustoon.

Turpeen noston loppuminen tai väheneminen ajaa yrityksiä alas ja aiheuttaa turpeen käyttäjille äkillisiä investointeja.

Olettaisi, että suunnitelmat tehtäisiin vähän pitkäjänteisimmin. Kansalaisilla pitäisi olla aikaa valmistautua muutokseen, koska hallitsematon vauhti johtaa hallitsemattomiin vaikeuksiin. Suomessa ollaan aina mieluimmin edellä kuin jäljessä EU:n määräyksissä. Halutaan näyttää, mutta kuluttaja maksaa.

Sellaistakin on suunnitteilla, että turvetta tuotaisiin ulkoa ympäristöturpeena. En tiedä, miten se eroaa meillä tuotettavasta turpeesta ja mihin sitä tultaisiin käyttämään.

Polttoturvetta käytetään lämmön- ja sähköntuotantoon. Mikä korvaa lämmitykseen käytetyn turpeen? Löytyykö kotimainen vai jokin ulkomaalta tuotu ”parempi” vaihtoehto?

Turve on siis hyvin moninainen tuote. Sitä käyttävät kasvualustoina kauppapuutarhat ja omien pienten kasvihuoneiden omistajat. Turvetta käytetään myös tielle valuneen polttoaineen imeytykseen, eläinten kuivikkeena ja kompostien tukiaineena. Turve on pesiytynyt myös kauneudenhoitoon, ja turvekylpyjä ja -saunoja mainostavat jotkin kylpylät.

Turpeen tuotannon alasajo on kuitenkin alkanut.