Apua, meitä on liian vähän

Suomalaisia on vähän päälle viisi miljoonaa. Maailman väkiluku on puolestaan jo ajat sitten ohittanut kuuden tuhannen miljoonan ihmisen rajan.

Siis vähemmän kuin joka tuhannes ihminen maapallolla on suomalainen. Parasta myöntää, että suurvaltaa ei meistä lukumäärän perusteella oikein saa millään. Täytyy yrittää jollakin muulla keinolla.

Maata meillä kyllä riittäisi suuremmallekin joukolle. Suomen maapinta-ala on niin suuri, että jokaiselle suomalaiselle riittäisi viiden hehtaarin tontti. Nelihenkinen perhe saisi siis 20 hehtaaria maata.

Tuhansien järvien ja merien ympäröivässä maassa on myös rantaviivaa niin paljon, että jokainen voisi rakentaa itselleen rantasaunan. Luontoa täällä on runsaasti.

Itse asiassa tästä onkin kysymys. Suomeen mahtuisi paljon enemmän väkeä kuin mitä täällä on. Saksalaisilla on suunnilleen samankokoinen pläntti asuttavanaan kuin suomalaisilla. Heitä on kuitenkin yli 80 miljoonaa. Eikä Saksassakaan ole kovin ahdasta, siellä on suuria kaupunkeja, mutta myös paljon maaseutua. Metsien puuvarantokin on Saksassa isompi kuin Suomessa.

Suomella on vakava väestöongelma, sitä vain ei oikein tahdota vielä tajuta. Suomen kansa harmaantuu siihen malliin, että meidän kanssamme kilpailee menestyksellä vain Italia, niin katolinen maa kuin onkin. Meillä siis syntyy liian vähän lapsia.

Nyt pitää tietysti heti sanoa varoituksen sana. Syntyvyys lähti viime vuonna nousuun. Yli 60 000 uutta suomalaista näki päivänvalon. Se on silti liian vähän, vaikka suunta onkin oikea.

Kun eläkkeelle siirtyy enemmän väkeä kuin mitä uusia tulee töihin, niin eihän se ole hyvä asia. Se merkitsee sitä, että samat työt pitää tehdä entistä pienemmällä porukalla. Sellainen syö miestä ja naista.

Olisi paljon parempi, että kansa kasvaisi vakaasti, mutta hitaasti. Siihen Suomessakin pitäisi päästä.

Kansan kasvussa on kuitenkin myös se toinen puolensa.

Tässä vaiheessa on pakko muistuttaa Rooman Klubin ennustuksista. Öljy loppuu, maaperä käy niukaksi, ilma saastuu.

Rooman Klubi oli perusanalyysissään aivan oikeassa. Rajaton kasvu ei mahdu rajalliseen tilaan. Myöskään ihmiskunta ei voi kasvaa loputtomasti. Kun maapallon asukasmäärä nousee kymmeneen miljardiin, ei

nykyinen maataloustuotanto riitä. Ruuan tuotanto on kaksinkertaistettava, laskee YK:n elintarvikejärjestö FAO.

Eikö meidän pitäisi olla tyytyväisiä siitä, että väkimäärä ei kasva? Kieltämättä asiaa voidaan katsoa monesta vinkkelistä.

Aina ei tarvitse tehdä kuten opettaa, ja nyt on se paikka. Liiallisen väestönkasvun ongelmat ovat ihan muualla kuin täällä. Päinvastoin koko maailma hyötyisi siitä, jos teollisuusmaiden väestöpyramidit tulisivat taas normaaleiksi. Nuoria pitäisi siis saada lisää suhteessa vanhempiin ikäluokkiin.

Samaan aikaan väestöpainetta pitäisi pystyä hellittämään ylikansoitetuissa maissa. Niiden pitäisi pystyä siirtymään nollakasvuun tai ainakin hyvin hitaaseen kasvuun. Siihen suuntaan näissä maissa mennäänkin, kun elintaso nousee.

Oikeastaan on aika kummallinen asia, että jos vauraus lisääntyy, syntyvyys laskee. Kukapa kertoisi sen, miksi niin on.

Syntyvyyden vaihtelu seuraa muitakin asioita kuin vaurautta. Tiedetään, että sotien jälkeen aina tulee vilkas kausi.

Sodat heikentävät kansakuntia. Sotien jälkeen syntyvyys nousee, koska kansakunnat haluavat turvata elinvoimansa. Miksi näin käy, sitä ei taideta tietää. Tai tiedetään vain, että tottakai niin käy.

Silti kukaan ei toivo sotaa, jotta syntyvyys kasvaisi. Väestö voi sitä paitsi kasvaa myös maahanmuuton vuoksi.

Suomen kansakin on syntynyt maahanmuuton seurauksena. Jokaisen meidän esi-isät ja esiäidit ovat tulleet jostakin joskus, kymmeniä, satoja tai tuhansia vuosia sitten. Geeniperimästä on voitu päätellä, että tänne tultiin vähän joka suunnasta, idästä, etelästä ja lännestä. Muukalaisia tässä ollaan kaikki.

Jos meille tulee paljon uutta väkeä, joka ei puhu meidän kieltämme, se ei ole mikään uusi asia tämänkään maan historiassa. Turha kieltä on murehtia, kyllä ne oppivat. Ovat aina oppineet.

Nykyisin teollisuusmaat jopa kilpailevat, kuka tarjoaa parhaat edut muuttajille.

Meillä sanottiin ennen, kun haluttiin olla oikein kyynisiä, että tervetuloa vaan tänne; täällä on ystävällinen kansa, helppo kieli ja lämmin ilmasto.

Myönnetään, ei Suomeen varmasti ole helppo tulla. Mutta on täällä jotakin, joka voisi olla vetovoimatekijä.

Jos tosiaan haluaa asua hyvin tämän päivän maailmassa, Suomi ei ole ollenkaan huono paikka. Sekin ihme nähdään, että Suomen maaseudusta vielä

kilpaillaan.

Stiina Hovi

” Suomella on vakava väestöongelma,

sitä vain ei oikein tahdota vielä tajuta.”