Yhteispohjoismainen rokoteohjelma seuraava askel?

Koronapandemia on riehunut maailmalla nyt reilun vuoden ajan, ja tauti on raivonnut aalloittain. Välillä on voitu huokaistu helpotuksesta, kun rajoituksia on voitu vähän höllentää. Monissa maissa ympäri maailmaa totaalinen lock down ja sen aiheuttamat ihmisten eristämiset ovat alkaneet raastaa ihmisten hermoja, ymmärrettävistä syistä.

Rokotetta tautia vastaan on odotettu kovasti. Alku­innostuksen jälkeen odotus on vaihtunut hämmennykseen ja suora­naiseen vihaan, kun rokotteen saamisessa, tuotannossa ja hankkimisessa on ollut valtavia ongelmia.

Rokotteen luultiin tuovan ratkaisun koronapandemiaan, mutta nyt onkin huomattu, että jokainen maa ja maanosa taistelee kynsin ja hampain omista rokote-eristään suojel­lakseen omia kansalaisiaan. EU:ta on syytetty hampaattomuudesta rokotemarkkinoilla. Iltapäivälehdet huutavat jokaisessa Pohjoismaassa rokotejaon olevan kaaoksessa, mikä luonnollisesti on skandaali.

Viime vuoden aikana Pohjoismaidenkin välillä on suljettu rajoja ja hankittu suojavarustuksia yksin ilman yhteistä koordinointia. Perheille on aiheutunut inhimillistä kärsimystä, koska rajoitusten takia ei välttämättä ole ollut mahdollista tavata.

Pohjoismaat syyttävät EU:ta vetkutteluista rokotemarkkinoilla, ja nationalismi ja protektionismi jatkavat nousuaan eri maissa. Mutta olisiko ainaisen sisäänpäin kääntymisen ja valittamisen sijaan aika keskittyä ongelmien ratkaisuun ja kääntää katse tulevaisuuteen? Mitä voimme oppia tästä?

Pohjoismaat ovat jo pitkään olleet esimerkki hyvinvoinnista, solidaarisuudesta, tasa-arvosta ja demokratiasta maailmalla. Pohjoismaat on vauras alue, jossa on valtavasti osaamista, perinteitä ja kykyä ratkaista ongelmia. Pohjoismainen lääketiede on maailman huippua.

Tämä pandemia ei varmasti tule olemaan viimeinen. Jo nyt olemme nähneet, kuinka valtavat taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat se on aiheuttanut. Olisiko nyt aika nostaa esille keskustelu yhteispohjois­maisesta rokote-ohjelmasta?

Ruotsissakin vaaditaan parempaa yhteistyötä Suomen kanssa kriisien hallinnassa.

Aiemmin kriisien hallinta toi mieleen vain perinteisen sodankäynnin. Olemme kuitenkin huomanneet, että kriisien hallintaan kuuluu paljon muutakin. Puhutaan huoltovarmuudesta, viestinnän toimivuudesta, suojavälineistä, rokotteista ja ennen kaikkea rokotteen saatavuudesta.

Suomessa on kehitetty toimiva Koronavilkku-sovellus. Sitä ei kuitenkaan ole mitenkään koordinoitu yhteispohjoismaisesti, vaikka se olisi tuonut varmasti helpotusta varsinkin raja-alueille. Helsinki-Vantaan lentokentällä koronakoirat nuuhkivat pois taudin kantajia. Suomessa on kehitteillä puhalluslaite, joka tunnistaa muutamassa sekunnissa koronaviruksen kantajan.

Omia ratkaisuja ja inno­vaatioita näyttää kyllä löytyvän.

Samalla tuntuu jotenkin absurdilta. Vaikka juhlapuheissa ja visioissa Pohjoismaista yhteistyötä ja sen merkitystä kiitellään, niin mitään yhteistä koronan suhteen ei ole pystytty luomaan. Ruotsissa kukaan ei ole kuullut Koronavilkusta, vaikka se olisi voinut olla edes jonkinlainen yhteinen ratkaisu pohjoisen raja-alueilla.

Aiemmin ministeri Liisa Hyssälän (kesk.) aikaan yritettiin lintuinfluessaan liittyen saada aikaan yhteispohjoismaista rokotetuotantoa. Asian tiimoilta järjestettiin useita ministerikokouksiakin, mutta hanke ei silloin toteutunut.

Rokotetuotannon kehittäminen vie aikaa, on erittäin kallista ja vaatii osaamista, mutta tälläkin kolikolla on kaksi puolta. Olemme jo nyt nähneet EU:n riitelevän Britannian kanssa rokotteen saatavuudesta. Britannia erosi vuoden vaihteessa EU:sta, joten rokotteen saamisessa näiden alueiden välillä voidaan puhua jo poliittisesta pelistä.

Yhteispohjoismainen rokoteohjelma voisi kuulua yhtenä osana Pohjoismaiden ministerineuvoston visio 2030 -ohjelmaan. Visio 2030 -tavoitteen tarkoitus on, että pohjoismaista tulee maailman integroitunein alue vuoteen 2030 mennessä.

Siihen on aikaa vielä yhdeksän vuotta, mutta korona­pandemian pitkittyessä tai jonkun uuden pandemian puhjetessa tarvitsemme uusia toimia, ratkaisuja ja rakenteita, jotta tässä tavoitteessa voidaan onnistua. Tällöin yhteispohjoismaisessa kriisien hallinnassa omalla rokoteohjelmalla voisi olla tärkeäkin tehtävä jatkossa.

Suomi toimii tämän vuoden Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaana. Voisiko tämän asian nostaa esille uudestaan?

Mitään yhteistä koronan suhteen ei kuitenkaan ole pystytty luomaan.