Työmarkkinatörmäys voi avata keskustan sateentekijälle uuden suunnan, mutta pieni ihme ei olisi pahitteeksi
Työmarkkinatörmäys, oikeistohallituksen kansaan kohdistamat säästöt ja hyvätuloisten veronalennukset antavat keskustan uudelle pelintekijälle eväitä maltillisiin avauksiin. Silti pieni ihme ei olisi uudelle sateentekijälle pahitteeksi.
Annika Saarikon paikasta kisaavat todennäköisesti tiukimmin keskustan entiset ministerit Antti Kaikkonen ja Antti Kurvinen Kuva: Kari Salonen, Jarkko Sirkiä, Jaana Kankaanpää, kuvankäsittely: Aatu Jaakkola23.2.202406:30
Keskustan kenttäväki on kesäkuussa taas kiinnostavassa tilanteessa. Puoluetta kriisiaikoina luotsannut puheenjohtaja Annika Saarikko ilmoitti jäävänsä keväällä sivuun keskustan johdosta. Sateentekijälle olisi sankaruutta tarjolla.
Vielä puheenjohtajaakin tärkeämpää kansanliikkeelle olisi oman identiteetin löytäminen. Tosin tässä asiassa ulkopuolista apua on nyt tarjolla, pyytämättä ja tilaamatta.
Kun pääministeri Petteri Orpon (kok.) ja valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) hallitus vievät Suomea törmäyskurssille palkansaajien kanssa, keskustan kannattaa pidättää henkeään katsomossa.
Puolue pääsee pitkälle tukemalla hallituksen säästöjä, mutta ensimmäisen sairauspäivän karenssia kannattaa vastustaa. Myöskään pääluottamusmiehen tehtävää ei kannata vähätellä, vaikka yrittäjäjärjestö siihen kuinka villitsisi.
Paikallinen sopiminen onnistuu muutenkin, kun palkansaajaliikettä kyykyttämällä. Siitä metsäteollisuudessa on näyttöjä tältäkin keväältä.
Myös hallituksen halu säästää hyvätuloiset veronkiristyksiltä tilanteessa, jossa koko maa kärsii, avaa keskustan pelintekijälle avopaikan.
Pisteitä ropisee, kun hallitus joutuu pakon edessä kannastaan peräytymään. Vielä komeampi kolmen pisteen kori on luvassa, jos hallitus päättää edelleen suosia rikkaita tavallisen kansan kustannuksella.
Maahanmuuton ja ulkopolitiikan osalta keskustalla on eväät kunnossa, kuten useimmilla muillakin puolueilla.
Myös maanviljelijöiden ja metsänomistajien tukeen puolue voi luottaa. Sen verran hitaasti perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien lupailemat reformit etenevät.
Epävarmaa on muutenkin, kuinka nykyisen hallituksen maaseutukaaderit pystyvät maakuntien elämää puolustamaan, kun Purran moukari alkaa kevään säästöpäätösten jälkeen heilua.
Vahvimmin esillä puoluejohtoon ovat puolueen aiemmat ministerit Antti Kaikkonen ja Antti Kurvinen.
Heistä Kaikkonen on kansan parissa tunnetumpi. Eduskuntaryhmää vetävän Kurvisen tuki on puolueen johdossa.
Silti keskustassa etsitään aiemman puheenjohtajan ja pääministerin Juha Sipilän kaltaista kykyä, joka tuntemattomuudesta tempaisi kansaliikkeen uuteen nousuun.
Niin vaativa tehtävänkuvaus on, etteivät keskustan konsultit kesään mennessä tällaista henkilöä löydä.
Keskustan johtaminen on kuitenkin sen verran kiinnostava tehtävä, että hyvä henkilö siihen valikoituu.
Puheet puolueen kuolemasta ovat edelleen ennenaikaisia. Presidenttiehdokas Olli Rehnin yli 15 prosentin äänisaalis oli keskustalle rohkaiseva saavutus.
Pääehdokkaat olisivat varmasti toivoneet Saarikon jatkavan vielä jonkin aikaa, lähemmäs vuoden 2026 eduskuntavaaleja. Tuolloin tuoreesta valinnasta olisi ollut paras hyöty vaalikamppailussa
Pientä ihmettä keskustan nostaminen uudelta päälliköltä kuitenkin vaatii. Sademiehelle tai -naiselle näyttäisi kuitenkin sinänsä olevan vettä luvassa.
Kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
