Ollapa täysin oireeton
28.3.202202:00
Mihin tahansa kodin ulkopuolelle nykyään on menossa, aina on arvuuteltava, niiskuuko nenä, köhiseekö kurkku. Pitäisikö tehdä kotitesti varmuuden vuoksi?
Tulethan vain terveenä, tapahtumiin kutsujat ystävällisesti muistuttavat. Itsekin olen yhdistystoiminnassa miettinyt, miten toivottaa ihmiset lämpimästi tervetulleiksi ja samalla saada kaikki vähänkin sairaat pysymään kotona.
Lapseni odottaa pääsyä tutkimukseen, jota ennen täytyy sairaalan mukaan olla 14 vuorokautta täysin oireeton. En tiedä ketään kaksivuotiasta, joka olisi kaksi viikkoa niiskuttamatta tai yskimättä flunssa-aikaan. Ehkä hän pääsee tutkimukseen joskus heinäkuussa.
On hyvä, että koronan myötä kulttuuri kotona sairastamisen osalta on muuttunut. Enää ei ole ok tulla töihin flunssassa ja hyvä niin.
Sydän syrjälläni seurasin maaliskuun puolivälissä Instagramissa äitiä, jonka pienet kaksosvauvat joutuivat sairaalaan päiväkoti-ikäiseltä esikoiselta tarttuneen vatsataudin vuoksi. Toinen vauvoista joutui teho-osastolle vakavien oireiden vuoksi.
Tuntemattoman perheen terveystilanteen reaaliaikainen seuranta somessa voi ilmiönä arveluttaa, mutta arvostan tätä äitiä avoimuudesta. Se avasi minunkin silmäni, miten vakavaan tilanteeseen riskiryhmään kuuluva voi tartuntataudin leviämisen vuoksi joutua.
Aion pitää huolen, että jos vatsatauti meidänkin talouteen rantautuu (kop kop), kotona vietetään kaksi oireetonta vuorokautta, jotta tauti ei enää meiltä leviäisi. Tärkeää olisi, ettei tietosuojasyihin vedoten jäisi kertomatta, että esimerkiksi päiväkodissa on liikkeellä ärhäkkä vatsatauti.
Joka kerta, kun päiväkodista soitetaan, iskee jo ennen vastaamista kylmä hiki. Onko lapsi yskinyt vai lyönyt päänsä? Onneksi tähän saakka mitään vakavampaa ei ole sattunut, mutta vähintään loppupäivän työt voi unohtaa. Sitten arvotaan puolison kanssa, miten loppuviikon työ- ja hoitovuorot jaetaan.
Oireisten mutta energisten taaperoiden viihdytys ei oikein töiden ohessa onnistu.
Nyt kun perhevapaisiin on saatu parannusta ja mahdollisuudet entistä tasa-arvoisempaan vanhemmuuteen ovat olemassa, kiinnittäisin huomiota siihen, että myös sairaan lapsen hoitamisessa vastuu jakautuisi tasaisesti puolisoiden välillä.
Toivon, että insinööritoimiston tai tehtaan miesvaltainen työyhteisö suhtautuisi sairasta lasta hoitavaan työntekijään yhtä ymmärtäväisesti kuin naisvaltaisilla aloilla, joissa pienten lasten äitien poissaolot ovat arkipäivää.
Tietoisuus tartuntatautien vaikutuksista riskiryhmille on kasvanut ja terveysturvallisuus parantunut kaikissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa.
Varovaisuuden varjopuoli on se, että ihmisten kohtaamisesta on ikään kuin tullut yksi suurimmista päivittäisistä uhkakuvista. Vaikka kokoontumisrajoituksia on purettu, edelleen työpaikoilla, kaveriporukoissa ja yhdistyksissä emmitään, voiko tapaamisia järjestää.
Loputon varominen ja eristäytyminen hajottaa pään. Kuka enää voi tässä maailmantilanteessa sanoa olevansa täysin terve? Toisten ihmisten näkeminen ja halaaminen olisi niin tärkeää!
Onneksi on ainakin yksi paikka, johon voi oireisenakin mennä: terveyskeskuksen hengitystieinfektio-oireisten potilaiden vastaanotto.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
- Osaston luetuimmat
