Yhtiöittäminen vaarantaa julkisen hallinnon avoimuuden

Kuntien julkista toimintaa on siirretty kuntien omistamille osakeyhtiöille. Vuoden 2013 kuntalakiuudistus sysäsi yhtiöittämiset rajuun kasvuun. Laki aiheutti, että kunta on velvollinen yhtiöittämään toimintaansa, mikäli se harjoittaa markkinoilla toimivaa elinkeino­toimintaa.

Yhtiömuotoisessa toiminnassa päätöksenteko siirtyy suljettujen ovien taakse. Harmaa talous ja hankinnat -työryhmä onkin kriittinen yhtiöittämistä seuraavasta avoimuuden puutteesta. Avoimuus edellyttää, että tietoa saadaan myös sellaisista asioista, joista johto ei halua viestiä.

Julkista rahaa käytettäessä pitäisi läpinäkyvyyden olla ehdotonta. Yhtiöittäminen vaarantaa julkisten hankintojen läpinäkyvyyttä ja päätöksentekoa. Samalla virkavastuu sumentuu. Korruptiota on vaikeampi ehkäistä, ja siitä kiinnijääminen vaikeutuu. Toimijoiden eturistiriitatilanteet jäävät myös pimentoon.

Yhtiöiden hallituksissa istuvat voivat olla toistensa yhtiöiden hallituksissa nostamassa palkkioita ja paikat voivat kertyä samoille henkilöille. Tämä nostaa kysymyksen jääviydestä. Kilpailuviraston kanta asiaan on, että mitä harvemmissa käsissä hallinto on, sitä alttiimpi se on korruptiolle.

Yhtiöittämisen ongelma voi näkyä esimerkiksi siinä, että veronmaksajien rahalla tehdyt rakennusprojektit viivästyvät kerta toisensa jälkeen ja kustannukset nousevat. Lisäksi omistajien tuotto-odotukset vaikuttavat siihen, että kokonaiskustannukset yhteiskunnalle eivät ainakaan laske. Yksi huomionarvoinen riski yhtiöittämisessä on, että se on usein johtanut yksityistämiseen.

Valtion ja kuntien tulisi säilyttää keskeiset toiminnot omissa käsissään. Vaarana on, että markkinoita tulevat hallitsemaan ulkomaiset suuryritykset ja pääomasijoittajat. Lain mukaan valtiolla on vastuu huoltovarmuudesta toisin kuin elinkeinoelämällä ja yrityksillä. Ruuan, puhtaan veden ja energian lisäksi kriittisiä aloja ovat terveydenhuolto, tieto- ja viestintäjärjestelmät sekä logistiikka.

Vaihtoehtona yhtiöittämiselle on liikelaitosmalli. Se on kunnan kokonaan omistama yhtiö, jonka tavoitteena on ainoastaan palvelujen tuottaminen ja se mahdollistaa viranomaistehtävien hoitamisen.

Liikelaitos on kunnille edullisempi kuin palvelujen yksityistäminen. Ja ennen kaikkea, liikelaitosta ei voi myydä, vaan se säilyy julkisena omaisuutena.

Miksi liikelaitosmalli ei kiinnosta sairaanhoitopiirejä, vaan erikoissairaanhoitoa ollaan yhtiöittämässä tai jopa ulkoistamassa useissa maakunnissa? Lainsäädäntö mahdollistaa liikelaitokset, eikä se estä tavoitteita, kuten yhteistyötä eri sairaanhoitopiirien välillä ja erityisosaamista vaativan toiminnan kehittämistä.