Väestöongelma ei ratkea sodilla tai diktaattoreilla

Ihmispopulaatio on vallannut maapallon ja uhkaa nyt koko ekosysteemiä ja samalla itseään. Suurkaupungit paisuvat syövän lailla ja imevät kaiken materiaalin ja ravinteet ympäriltään.

Yhä pienempi osa väestöstä on vastuussa ravinnon tuotannosta. Loput ovat pääasiassa kuluttajia ja tekevinään jotakin hyödyllistä.

Kaupunkilaisia ei näytä huolestuttavan viljelijöiden ongelmat, kunhan vain aurinko paistaa. Mikä meteli syntyisi, jos palkkatyöläiseltä otettaisiin puolet palkasta?

Satuin katsomaan jokin aika sitten televisiosta Pentti Linkolan haastattelun. Väestönkasvun rajoittamisesta olen Linkolan kanssa samaa mieltä, mutta en keinoista. Sotia ja terrorismia ihannoiva Linkola on moraalisesti vammainen, koska ei tunne myötätuntoa uhreja kohtaan.

Väestönkasvu on jo hiipumassa Amerikassa ja Euroopassa valistuksen ja elintason nousun myötä. Kiina luopui 2015 yhden lapsen politiikasta, mutta päätös ei aiheuttanut merkittävää kasvua. Se saattoi johtua Kiinan elintason noususta.

Ehkä kaupungistuminen hidastuu aikanaan, koska se ei suosi suurperheitä jo pelkästään asumisen kalleuden vuoksi. Myös ehkäisyvalistus on ilmeisesti tehokkaampaa jakaa kaupungeissa asuville kuin syrjäisen maaseudun asukkaille jossakin Afrikan syrjäseudulla.

Linkolan toinen ajatus diktatuurin paremmuudesta vaikutti myös oudolta. Eikö hän ole kuullut, mihin esimerkiksi Hitler, Stalin ja Pol Pot perustivat valtansa? Väärärotuiset ja väärin ajattelijat tapettiin tai suljettiin keskitysleireihin.

Vai kuvitteleeko Linkola, että tulevaisuudessa syntyy vain hyviä diktaattoreita. Ei se siltä näytä, kun seuraa Turkin, Pohjois-Korean ja Venäjän kehitystä.

Näissä ihannevaltioissa Linkola tuskin pääsisi televisioon kertomaan ajatuksiaan ympäristönsuojelusta, mutta diktatuurin kannattajana voisi nousta jopa hallitsijan neuvonantajaksi.

Älykkyys ei aina takaa viisaita ja elämänarvoja kunnioittavia ajatuksia.