Lukijalta: Kasviproteiinien tuominen Suomeen on haitallista ‒ oma tuotanto on vihdoin saatava kuntoon

Kikherneen viljelykoe Apetitin koetilalla Säkylässä. Kuvituskuva. Kuva: Sanne Katainen

Suomen valkuaisomavaraisuudesta on ollut paljon puhetta jo kauan. On tehty selvityksiä, kirjauksia hallitusohjelmiin, maksettu tuotantopalkkioita. Siitä huolimatta asia ei ole edistynyt ja syitä on monia.

Kasvivalkuaisen tuotantoon, jalostukseen ja kulutukseen liittyen on tehty useita selvityksiä, tuoreimpana Sitran tilaama, Luken tuottama ”Tiekartta ruuan korkeampaan kasviproteiiniomavaraisuuteen”. Ongelmaan on tarjottu hyviä ratkaisuja. Nyt on aika kääriä hihat ja ryhtyä toimiin.

Kasviproteiinien käyttö tulee varmuudella lisääntymään. Proteiinien tuominen Suomeen on kansantaloudellisesti haitallista. Miksi viedä rahaa ulkomaille, jotta saadaan vastineena sellaista, jota voisimme itsekin tuottaa?

Luonnon kannalta on myös järjetöntä tuoda valkuaista Suomeen sellaisista maista, joissa vedestä on puute, joissa viljelyssä käytetään merkittävästi enemmän torjunta-aineita kuin meillä ja pahimmillaan kaadetaan sademetsää viljelyn tieltä.

Suomella on erinomaiset edellytykset tuottaa kasviproteiineja sekä omaan tarpeeseen että vientiin. Se edellyttää kuitenkin sitä, että asiaa aletaan määrätietoisesti edistää. Viljely ei lisäänny, ellei ole kysyntää.

Merkittävää olisi teollisuuden investoinnit kasviproteiinitiivisteiden valmistukseen. Sellaista tuotantoa ei Suomessa käytännössä ole ollenkaan.

Elintarviketeollisuudella on myös liian vähän vaihtoehtoja. Herne ja härkäpapu ovat erinomaisia kasveja, mutta niiden viljelyvarmuus on edelleen suhteellisen heikko. Niistä ei yksin voi valmistaa riittävän monipuolisia tuotteita tyydyttämään kuluttajien tarpeita.

Laajamittaiseen viljelyyn tarvitaan kipeästi siemenenä korjattavia palkokasveja, kuten linssejä, kikherneitä, papuja ja soijaa. Näiden kasvien markkinaehtoinen jalostaminen Suomen oloihin ei ole kaupallisesti kannattavaa. Kasvinjalostukseen on siis panostettava ulkoisen rahoituksen voimin.

Suomeen tarvitaan pikaisesti yli vaalikausien yltävä, kokonaisvaltainen kasviproteiinistrategia, tavoitteena tyydyttää kasviproteiinien tarve kotimaisin voimin. Siihen on sisällytettävä koko ketju kasvinjalostuksesta viljelyyn, jalostusteollisuudesta kauppaan.

Valtiovallan rooli on määrittää strategia ja sen tavoitteet, tunnistaa pullonkaulat, koota koko ketju asian taakse ja kohdentaa taloudellisia ja poliittisia toimia kipupisteisiin.

Strategia on jo myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Thomas Antas

puheenjohtaja

SLC Nyland