IPCC pelottelee uhkakuvilla

Kautta historian eri uskonlahkot ovat ennustaneet maailmanloppua. Pelottelu on poikinut kannattajia, rahaa ja vaikutusvaltaa. Kun maailmanloppua ei sitten eräpäivänä tullutkaan, voitiin keksiä selityksiä ja asettaa uusi takaraja.

Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ennusteissa on samantapaista uhkakuvilla pelottelun makua. Se ennustaa ilmaston rajua lämpenemistä, jäätiköiden sulamista, merivesien nousua ja sen myötä rantavaltioiden hukkumista veden alle. Tutkimukset, joihin ilmastotieteilijät vetoavat, ovat suurelta osin heidän omia ennusteitaan. Ongelmakohta vain on siinä, että maapallon lämpötilan kehitys ei näytäkään olevan heidän teoriansa mukaisessa suorassa riippuvuussuhteessa hiilidioksidin (CO2) lisäykseen. IPCC on myös jäänyt kiinni selvistä tiedeväärennöksistä (mm. Himalajan jäätiköiden väitetyn sulamisen osalta). Pelottelu kuitenkin kannattaa – poliitikot antavat ilmastotutkijoille jatkuvasti rahaa tuhannen tutkijan kokouksiin eri puolilla maapalloa.

Toisten tieteenalojen tutkijat, esimerkiksi geologit ja metsäntutkijat, eivät usko IPCC:n ennustuksiin. He osoittavat, että maapallolla on aikain saatossa ollut huomattavasti nykyistä suurempia hiilipitoisuuksia ilmakehässä ja lämpötilojen vaihteluita. Hiilen kiertokulkua luonnossa ei tunneta riittävästi. Sitä vain ”katoaa” jonnekin.

Omalla alallani, metsäalalla, olen havainnut, että pelottelu on tehokas keino saada julkisuutta ja lisää rahaa tutkijoille. 1980-luvun lopulla oli pari hyvin kylmää kesää ja männyn versosyöpä-sieni sai otolliset leviämisolosuhteet. Keski-Suomessakin mäntyjen neulaset ruskettuivat kesken kasvukauden, ja kylmissä maastokohdissa puita jopa kuoli. Pahimpia tuhoja havaittiin Multian korkeilla alueilla.

Tunnettu metsäntutkimuksen toisinajattelija Erkki Lähde selitti julkisuudessa tuhojen johtuvan ilman rikkipitoisuuden kasvusta, ja hän ennustikin metsien tuhoutumista muutamassa vuodessa. Multialla järjestettiin suuri tilaisuus, Metsätuhopäivä, jossa Lähde parin nuoremman kollegansa kanssa selosti tiedotusvälineille rikkiteoriaansa. Kun tuossa tilaisuudessa esitin maakuntalehden toimittajalle, että kyse on sienitaudin epidemiasta, joka menee aikanaan ohi, hän katsoi minua kuin halpaa makkaraa. Hän piti puhettani vanhan, ajastaan jälkeenjääneen koulukunnan selittelynä.

Lähde sai haluamansa rahat lisätutkimuksiin: metsäntutkimuslaitoksen Parkanon tutkimusasema perusti uuden toimipisteen Multialle. Siellä sitten nypittiin parina vuotena männynneulasia rikkianalyysien tekoa varten.

Esitin esimiehelleni Keski-Suomen metsälautakunnan päämetsänhoitaja Jalmari Päiviölle, että ainakaan metsälautakunnan rahoja ei sijoitettaisi moisiin tutkimuksiin. Hän kuitenkin sanoi, että kun metsäntutkimuslaitos, maakuntaliitto ja Multian kunta ovat hankkeen takana, ei metsälautakunnankaan sovi jäädä pois. Niinpä lautakunnan varoja pantiin hankkeeseen. Onneksi säät palautuivat normaaleiksi, sienitautiepidemia päättyi, ja pahimpia alueita lukuunottamatta puut toipuivat. Multiakin sai neulasten nyppimisestä verotuloja.

Suomeen ilmatieteen laitoksen johtaja ennustaa sateiden lisääntyvän. Myös myrskyjä, leutoja talvia ja metsien tuulituhojen kasvua ennustetaan. Arvelen, että tuulenkaatoja metsiin lisää ainakin uusi metsälaki, mikäli pienaukkohakkuut tulevat muotiin. Silloin tuulelle alttiit reunavyöhykkeet moninkertaistuvat, ja pahimmassa tapauksessa myös pienaukkojen välinen puusto kaatuu. Näyttää, että metsiensuojelijat voivat lopettaa valituksen lahopuun määrän riittämättömyydestä – tuulenkaatojen myötä lahopuuta tulee riittämään. Kulunut kesä ei sopinut ollenkaan ennusteeseen sademäärien kasvusta. Säistä puhuttaessa näyttää olevan varminta uskoa vanhaa kansanviisauteen: ”ilimat vaihteloo”!