Selkeä koti tuo lohtua ja järjestystä elämään vaikeina aikoina – turhan tavaran karsiminen on myös terapeuttista

Mielipide|Hyvinvointi

5.10.202206:00

Kolumni

Anni-Sofia Hoppi

Tänä vuonna kaikki alkoi rikkinäisestä työtuolista. Se oli palvellut käyttäjäänsä jo monta vuotta, kunnes selkänojan säätömekanismi hajosi.

Ehkä sen saisi vielä korjattua? Toisaalta työtuoli oli jo muutenkin vanha, eikä mikään kovin ergonominen istumatyötä tekevälle.

Tuoli odotteli monta kuukautta huoneen nurkassa, kunnes aika koitti ja tuoli matkasi vehreämmille laitumille kierrätysasemalle.

Syksy on uudistumisen aikaa. Omalla kohdallani se tarkoittaa vuosittaista järjestelyvimmaa.

Kaappi kerrallaan käyn läpi tavarat ja mietin samalla, löytyisikö jotain kierrätettävää. Ja löytyyhän sitä, vaikka prosessi onkin vuosi vuodelta helpompi.

Tavaran karsiminen tuottaa samaan aikaan suurta tyydytystä mutta myös ahdistusta.

Vaate- ja huonekalukaupoissa pyöriessämme tuijotamme liikaa vain ulkonäköä ja hintaa. Sen sijaan ostopäätöstä tehdessä pitäisi miettiä, miten tavaraa huolletaan ja miten se lopulta kierrätetään.

Yksi pysäyttävimmistä esimerkeistä kierrätyksen epäonnistumisesta oli, kun lenkkeillessäni törmäsin umpimetsään heitettyyn vanhaan pesukoneeseen.

Metsiin kipatun romun määrä on vähentynyt vuosien varrella. Siitä huolimatta sinne päätyy yhä muun muassa rikkinäisiä huonekaluja. Jos romun on jaksanut kantaa metsään asti luulisi, että se olisi kulkeutunut samalla vaivalla jäteasemallekin?

Monet jäteasemat ottavat maksutta vastaan muun muassa sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Isompien huonekalujen kierrättämisestä täytyy sen sijaan yleensä maksaa.

Työtuolin kierrättämiselle hintaa tuli reilu kymmenen euroa bensakuluineen. Aika paljon rikkinäisestä tuolista, ajattelin, kunnes tulin järkiini.

Kuluttajana velvollisuuteni on huolehtia ostamani tavaran asianmukaisesta kierrättämisestä. Sen pitäisi olla suorastaan kansalaisvelvollisuus.

Kaiken lisäksi kierrättäminen on tehty nykypäivänä lähes naurettavan helpoksi.

Jätemaksun voi maksaa monella asemalla etukäteen verkossa. Portilla lukijalle vilautetaan kuitista löytyvää qr-koodia, jonka jälkeen etsitään oikea jätelava. Siinä se!

Tavaraa on helppo kerryttää, mutta eroon pääseminen on sitäkin hankalampaa. On helppoa ajatella, että kaapissa poissa silmistä olevat tavarat eivät aiheuta ylimääräistä työtä.

Näin ei kuitenkaan ole, sillä jokaiseen tavaraan liittyy valtavasti päätöksentekoa ja työtä. Otetaan esimerkiksi kengät. Ensinnäkin niille pitää miettiä sopiva säilytyspaikka. Kenkiä täytyy myös huoltaa, pestä ja tarvittaessa viedä suutarille.

Kaikkein vaikeinta on itse karsiminen. Kirpputorilla myyminen tuntuu työläältä. Ja mitä jos tavaralla olisi sittenkin vielä joskus käyttöä?

Tavaroista huolehtiminen on omanlaistansa terapiaa. Kun maailma on kaaoksessa, tuo selkeä koti lohtua ja järjestystä elämään.

Muista kuitenkin, että roskakori on viimeinen vaihtoehto – sinne kuuluvat vain rikkinäiset tai huonokuntoiset tavarat.

Vaikka ylimääräisen tavaran myyminen tai kierrättäminen on sinänsä vastuullinen teko, kaikkein vastuullisinta on olla ostamatta yhtään mitään ylimääräistä.

Todellinen luonteenlujuus mitataan vasta karsimisen jällkeen. Voit olla varma, että nettikaupat mainostavat tauotta uutta tavaraa vanhojen tilalle.

Kiireisessä arjessa karsimistyön voi ulottaa myös kalenteriin. Syksyn pimenevinä iltoina tekemättömyys voi olla parasta lääkettä niin mielelle kuin keholle.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.