Saanko luvan?

Piirros: Stiina Hovi 

Usein kuuluu sanottavan, että ihmisistä ei enää välitetä. Finanssikriisi vaivaa ja hallitus ulkoistaa vanhustenhoidon pois vanhainkodeista. Päiväkodeissa on tiukkaa ja kotiäidit halutaan hellan äärestä työmarkkinoille. Terveyskeskuksissa sote-jonot ovat pitkiä kuin nälkävuosi.

Luulo huolehtimisen loppumisesta on kuitenkin väärä. Jos ei vanhoista ja sairaista huolta pidetäkään, niin muista kyllä sitäkin paremmin. Hyvä esimerkki on vaikkapa saari Saimaalla.

Saimaalla on paljon saaria. Yhdessä niistä asuu Nestori Miikkulainen. Joissakin toisissa asustaa hirviä, joita Nestorikin metsästää. Jos hirviä ei metsästetä, niitä tulee liikaa.

Ympäristöministeriö on todennut kuitenkin, että saaria pitää suojella. Yksi pahimmista ongelmista on hirvenmetsästys, sillä se tuhoaa ministeriön mielestä luontoa. Tietäähän sen: Hirvikoira, jota metsästyksessä tarvitaan, tallaa maata niin hirvittävästi. Ympäristöviranomaiset ovat nyt kieltämässä metsästyksen.

Hirviä pitää kuitenkin kaataa, vaikka metsästys kielletäänkin, sanoo virkavalta. Tämä on mahdollista, kun hirvet ensin ajetaan pois saaresta. Asetuksella säädetään, että hirven ajo olkoon sallittu.

Jatkossa alueen hirvimiehet ja -naiset joutuvat harjoittelemaan uuden tyylin. Kun hirviä ajetaan saaresta pois, ampujien pitää mennä kaulaansa myöten Saimaaseen odottelemaan, että hirvi tulisi perässä. Kun hirvet sitten saadaan uimaan, metsämiehet alkavat ampua.

Hallinnon määräys täyttyy ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Maaseudun Tulevaisuudessa, joka on tämän Kantrin emolehti, toimittaja Reijo Vesterinen kertoi varisten hävittämisestä.

Kuten lukijat mahdollisesti tietävät, varis on harmaanmusta lintu, joka raakkuu, syö jätteitä ja levittää tauteja. Entisaikaan variskanta pidettiin kurissa helposti.

Kylän haulikkomiehet menivät baikalin kanssa kaatopaikan laitaan, väänsivät vähän varisräikkää ja ampuivat paikalle tulleet uteliaat vahinkoa aiheuttavat linnut pois. Tästä huolimatta variksia lenteli pihoissa niin paljon, että emännät valittivat isäntien laiskuutta ja puutteellista metsästysintoa.

Menetelmä oli liian yksinkertainen. Sen vuoksi varisten ampuminen tehtiin luvanvaraiseksi. Kysymys on rauhoittamattomien lintujen rauhoituksesta poikkeamisesta. Kuulitte oikein.

Varisten häiritsemän kansalaisen tulee perustella rauhoittamattoman variksen rauhoituksesta poikkeaminen anomalla lupa viranomaiselta. Viranomaiset, joilla olisi muutakin tekemistä, tuskailevat varislupien kanssa, koska niiden tekemiseen menee monen miehen ja naisen aika.

Luvan saanti kestää viikkoja. Yksinkertaisin lupa on kahdeksan sivua pitkä paperi, jossa määritellään tarkasti, miten variksia saa ampua.

Viraston postilaatikko on niin täynnä lupahakemuksia, että virkamiesparat eivät millään ehdi myöntää kaikkia tarvittavia lupia ajoissa. Lupa on niin monimutkainen, että yksi virkamies ehtii tehdä niitä vain kaksi kappaletta päivässä.

Virkamiehet toivovat, että viljelijät esittäisivät lupahakemuksensa puoli vuotta etukäteen. Kannattaa siis päättää esimerkiksi syyskuun lopussa, että maaliskuun 15. päivänä kello 6–9 välillä metsästetään variksia.

Nopeimmillaan lupa tulee vain 37 päivässä. Varmaa ei sekään ole, koska joku paikallinen valittaja voi valittaa. Valitusoikeus on oltava, koska se on osa demokratiaa. Monet valittajista tekevät tärkeää työtään valtion palkalla.

Puheet huolehtimisen loppumisesta on siis syytä haudata toistaiseksi. Meistä pidetään parempaa nykyisin huolta kuin koskaan aiemmin.

Mihin me joutuisimmekaan ilman kaikkea tätä avuliaisuutta.

Lauri Kontro