Syrjäytyykö koulu tiedon valtateiltä?
Kaijaleena Runsten: ”Ristiriita koulun ja todellisuuden välillä lisääntyy.”Suomen Kuvalehden uutisessa todettiin osuvasti jo useampi vuosi sitten, että koulu syrjäytyy nuorten arjesta, kun siellä käytetään vain kynää ja paperia.
Nyt näin on käynyt: kuukausi sitten julkistettu Pisa-tutkimus kertoi, että suomalaislasten ja nuorten oppimismotivaatio on vähentynyt.
Tutkimuksen yhteenvedon sanoin kouluissa tulisi ”ottaa käyttöön nykyistä monipuolisempia lähestymistapoja ja pedagogisia ratkaisuja kuten pelit, tutkiva oppiminen, konkretisointi ja opitun liittäminen arkielämään. Teknologiaa, kuten iPadeja ja älytauluja, tulee hyödyntää opetuksessa tehokkaasti.”
Tein joulukuussa uutista lukioiden sähköisistä materiaaleista (MT 27.12.). Minulle oli lähes järkytys, että opetus nojaa edelleen hyvin monissa kouluissa ensisijaisesti painettuihin oppikirjoihin.
Kirjat tulevat sähköisiä oppimateriaaleja ja tabletteja tai läppäreitä kalliimmaksi, minkä luulisi olevan kuntien säästökuurissa painava syy siirtyä enemmän sähköiseen.
Lisäksi kirjojen tiedot vanhentuvat nopeasti. Kirja pitää painaa kokonaan uusiksi, kun sähköisestä materiaalista voitaisiin muuttaa vain vanhentuneet kohdat.
En väitä tällä, etteikö kirjoja tarvittaisi lainkaan. Mutta olisihan lasten ja nuorten koulureppu huomattavan paljon kevyempi, jos kirjoja käytettäisiin valikoivammin.
Toki myönteisiä poikkeuksia on kuten haastattamani Nakkilan yhteiskoulu ja lukio. Opetushallituksen virtuaalilukioiden hankkeeseen kuuluu 37 opinahjoa eli vain noin joka kymmenes maamme lukioista.
Koulujen tietotekniikan käyttöä selvittänyt työryhmä summasi syksyllä 2010 Opetushallituksen silloisen pääjohtajan Timo Lankisen johdolla, että siirtyminen tietoyhteiskuntaan on perus- ja toisen asteen koulutuksessa tapahtunut Suomessa selvästi muita Pohjoismaita hitaammin. Suomi oli pudonnut tietotekniikan hyödyntämisessä kouluissa Euroopan keskikastiin jo tuolloin!
Työryhmä ehdotti rahaa ja konkreettisia toimia, joilla vahvistettaisiin kuntien mahdollisuuksia hankkia laitteita, vetää lopuille kouluille laajakaistat ja parantaa opettajien tietoteknisiä taitoja.
Yritin tätä kolumnia varten etsiä tietoja siitä, miten esityksiä on viety käytäntöön. Epäilen niiden jääneen ylikiehuvan kunta- ja sotesopan ja kuntien talousvaikeuksien (lue: koulujen lakkauttamisen) jalkoihin.
Viime keväänä tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä kun itse valmistuin lukiosta. Ehdin hädin tuskin nähdä ensimmäiset lukiomme tietokoneet. Televisiokin oli kotiini tullut mennessäni kouluun.
Sain oppini tietotekniikkaan oikeastaan vasta ensimmäisessä pitkäaikaisemmassa työpaikassani Ilmatieteen laitoksella 1990-luvun alussa.
Nykyisin jokainen ikätoverini käyttää arjessa tietoteknisiä palveluita säännöllisesti - näin väitän. Varmasti meistä moni myös jakaa sen epävarmuuden tunteen, että tekniikka laukkaa koko ajan eteenpäin nopeammin kuin omat taidot.
Ympärillä nuoremmat hallitsevat tekniikan itseä paremmin. Silti en ainakaan itse ole lannistunut. Tämä on sitä elämänikäistä oppimista!
Vaikka nuorista puhutaan diginatiiveina, niin eivät hekään tietokone sylissään syntyneet. Toki monilla lapsilla on mahdollisuus hiplata kosketusnäyttöä jo vauvana.
Kuvitellaan harppaus nykyisten alle kouluikäisten elämään keski-ikäisinä. Alkaa väkisin huimata. Mahtavatko he tarvita kynää ja paperia enää mihinkään?
Silti inhimillinen kehitys etenee pitkälti samoin kuin ennenkin. Elämä ei ole vain tiedollista viisautta vaan siinä tarvitaan sosiaalisia ja henkisiä taitoja.
Koulun tulisi tukea tätä kehitystä eikä tarjota nopeasti vanhentuvia tietoja. Oleellisempaa on siksi oppia, miten eletään tasapainoisina ihmisinä maailman tarjoaman tietoähkyn keskellä.
Opettaja voi tuoda tähän asioiden ja kokemusten syvällistä ymmärrystä, oppilaat teknistä näppäryyttä tietojen hakuun.
Käytännössä kehitys kulkee kuitenkin päinvastaiseen suuntaan. Pisa-raportin mukaan ristiriita koulukulttuurin ja nuorten koulun ulkopuolella kohtaaman todellisuuden välillä lisääntyy.
Nyt surkutellaan poikien matematiikan heikkoa osaamista. Eikö ennemmin pitäisi surkutella sitä, miksi koulu on kokonaisuutena päässyt vieraantumaan nuorten arjesta?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
