Heikoin lenkki pärjää parhaiten

Mielipide

24.1.202001:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Meneillään olevien työmarkkinaneuvottelujen olennaisin kohta ei ole edessä. Se on jo takana. Työmarkkinajohtaja Minna Helle Teknologiateollisuudesta jaksoi vielä syksyllä puhua yhdessä muiden vientiliittojen kanssa kilpailukykysopimuksen kolmen lisäpäivän merkityksestä yrityksille ja koko maan kilpailukyvylle, mutta antoi sitten asiassa periksi Teollisuusliiton Riku Aallolle ilman suurempaa taistelua.

Työnantajaleirissä Teknologiateollisuutta on helppo pitää heikoimpana lenkkinä. Vaikka Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies edelleen muistuttaa kiky-sopimuksen pitävän sisällään nämä kolme päivää (MT 16.1.), aloite on jo muualla. Keskusjärjestöjen sijasta asiasta sovitaan nyt kunkin alan omien liittojen kesken, ja meno on sen mukaista.

Kukaan ei tiedä enää, kuinka maan kilpailukyvylle käy. Harva uskoo sen vahvistuvan. Toiveikkaimmat työnantajaleirissä uskovat edelleen sen pysyvän ennallaan. Realismia on, että meno keväällä yltyy erityisesti julkisilla aloilla sellaiseksi, ettei kunnilla ja valtiolla ole yksinkertaisesti varaa maksaa tulossa olevia korotuksia.

Jos vienti ja talouskasvu hidastuvat, myös verotulot kääntyvät laskuun ja julkisen talouden ahdinko syvenee entisestään.

Siemen Teknologiateollisuuden heikkoudelle kylvettiin jo kolmisen vuotta sitten, jolloin työnantajat monista muista aloista poiketen sopivat kiky-tunnit määräaikaisiksi. Myös silloin vastapuolella oli Riku Aalto, jolle asian vääntäminen palkansaajien edun mukaiseksi olikin nyt muita liittoja helpompaa.

Samaan aikaan on muistettava, että viennin kannalta keskeisen Teknologiateollisuuden kyky ja halu sietää lakkoja on muita vähäisempi. Lisäksi on syytä huomata, että muista aloista poiketen teknologia-alalla on nyt edessään työrauha ja yritysten kaipaamia paikallisia joustoja.

Vaikka Minna Helle ei kansantalouden kannatusmitalia saisikaan, hänen oman alansa yritykset saattavat tässä kokonaisuudessa pärjätä muita paremmin. Siitä työmarkkinajohtajalle myös ensi sijassa maksetaan.

Kun Teollisuusliiton palkansaajat ovat nyt saaneet kunnon sopimuskorotukset ja päässeet irti kiky-päivistä, joka ikisen palkansaajapomon tavoite on sama. Suurella osalla palkansaajaliitoista on painostusvoimaa sen verran, että tavoite on jollain tavalla realistinen.

Työantajapuolella avainasemassa on Metsäteollisuus ry:n EK-taustainen työmarkkinajohtaja Jyrki Hollmén, jonka isännät haluavat edelleen nostaa kilpailukykyään pitämällä myös palkoissa tiukkaa linjaa. Metsäjättien tuloskunto on hyvä. Suhdannetilanteen heikkeneminen saattaa parantaa niiden lakonsietoa, ja yhtiöiden johdolla on periaatteessa mahdollisuus jopa työsulkuihin.

Paperiliiton pomolla Petri Vanhalalla on kova vastus mutta myös paljon tukijoita. Jos tilanne kiristyy, auto- ja kuljetusalan tukitoimet ovat odotettuja ja koko maan kannalta halvaannuttavia.

Suomen Pankin pääjohtajan Olli Rehnin toiveita kansallisen edun muistamisesta työmarkkinaratkaisuja tehtäessä (MT 20.1.) on syytä kuunnella.

Alakohtaisesti koko maan etua on vaikea ajaa. Keskusjärjestöjen työlle saattaa syntyä uudelleen huomattava tilaus.