Sama asia kiukustuttaa vuodesta toiseen: ”Punakeltaisten omenoiden” sesongin on vihdoin aika loppua

Huvitus-omena on aikainen kesälajike. Kuva: Kimmo Haimi

Mielipide|Puutarhatuotanto

21.9.202218:00

Kolumni

Maija Ala-Siurua

Huomaan kiukustuvani samoista asioista vuodesta toiseen. Yksi kestoverenpaineennostajani on kotimainen omena. Tarkemmin sanottuna kolme yleisintä kotimaista omenalajiketta: keltainen, punainen ja punakeltainen. Joskus lajikkeita on vain yksi: omena, alkuperämaa Suomi.

Mainitsemiani lajikkeita myydään laajasti niin suurissa kuin pienissä myymälöissä kaikki kauppaketjut mukaanlukien.

Mikä sitten on pielessä? Se, että oikeasti noita lajikkeita ei ole olemassa ja minä kuluttajana haluan tietää, mitä omenoita tarkkaan ottaen on tarjolla. Olen toki iloinen siitä, että kotimaiset omenat ylipäätään päätyvät ketjujen valikoimiin. Mutta onko todella aivan ylivoimaista merkitä selkeästi, mitä lajikkeita myynnissä olevat omenat ovat. Eihän ulkomaisiakaan omenoita myydä vain merkinnöin punainen, keltainen tai vihreä vaan lajike mainiten.

Nyt joku ehkä ojentaa minua todeten, että kyllähän se lajike siinä pahvilaatikon kyljessä yleensä lukee. Lukee juu, mutta minä haluan, että se on merkitty yhtä näkyvästi kuin ulkomaisten omenoiden lajike.

Näkyvästi siksi, että lajikkeet eroavat toisistaan. Esimerkiksi Discoverya voi Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton mukaan kuvailla makeahkoksi, hieman mansikkaiseksi ja suuntuntumaltaan rapeaksi. Summerred on puolestaan aromikas, happoinen ja hieman makea. Jaspin maku on mausteinen, miedosti happoinen ja rapea.

Lajikkeen perusteella on helppo valita sopivia omenoita hilloon, piirakkaan tai sellaisenaan rouskuteltavaksi.

Lajikkeen kertominen on mielestäni merkki arvostuksesta. Kauppias arvostaa asiakkaitaan ja haluaa kertoa heille, mitä tarkkaan ottaen myy. Ja hän arvostaa omenanviljelijöitä, joiden tekemän työn ansiosta meillä näitä kotimaisia herkkuja on tarjolla kesästä aina vuoden vaihteen yli.

Tarhuri odottaa noin viisi vuotta puun istutuksesta ennen kuin puu alkaa tuottaa satoa. Usein taimet pitää tilata pari vuotta ennen istuttamista, jotta sopivia taimia on varmasti h-hetkellä riittävästi saatavilla.

Omenat poimitaan käsin ja työvoimaa tarvitaan myös pakkaamiseen ja kuljetukseen.

Kotimaisen omenan voi mainiosti käyttää kuorineen, koska sitä ei ole käsitelty säilöntäaineilla tai erilaisilla pintavahoilla. Omenan terveellisin osa on sen kuorikerros, jonka flavonoidipitoisuus on moninkertainen hedelmälihaan verrattuna.

Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto muistuttaa, että kotimainen omena on kestävä valinta. Sen matka kauppaan on huomattavasti lyhyempi kuin ulkomaalaisen serkkunsa. Kestävyyttä tuotannossa toteutetaan lisäksi esimerkiksi hävikkiä välttämällä, sillä muut kuin 1-luokkaiset omenat voidaan puristaa mehuiksi tai käyttää siiderien raaka-aineena.

Ostamalla kotimaisia hedelmiä tarjoamme töitä paitsi viljelijöille myös elintärkeille pölyttäjähyönteisille ja siinä samalla turvaamme monen mehiläistarhaajan elinkeinoa.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja