Stadin Kalle viihtyy landella

Kymmenen vuotta sitten Don Huonot oli Suomen suosituin bändi. Albumi Hyvää yötä ja huomenta myi huikeita määriä ja keikkapaikat täyttyivät ääriään myöten. Bändi hajosi vuonna 2003, mutta laulusolisti Kalle Ahola ei jäänyt lepäämään laakereilleen. Helmikuussa Ahola julkaisi jo kolmannen Don Huonojen jälkeisen sooloalbumin nimeltä Audio Wunderbaum.

Audio Wunderbaum -levyn kannessa on kuva pahoin kolaroidusta henkilöautosta. Pysäyttävä kuva symbolisoi Aholan mukaan elämän ennalta-arvaamattomuutta.”Lähes jokaisella meistä on lähipiirissä ihminen, joka on kuollut onnettomuuden seurauksena. Albumin yhtenä teemana on kuolema. Lähdin tekemään levyä sillä ajatuksella, että se voi jäädä minun viimeisekseni”, valaisee Kalle Ahola.

36-vuotias rockmuusikko vietti ensimmäiset elinvuotensa asfalttiviidakon keskellä Helsingin ydinkeskustan tuntumassa. Kallen reviiri laajeni kolme ja puolivuotiaana Aholan perheen muutettua Herttoniemen lähiöön Itä-Helsinkiin. Siellä oli metsää ja nurmikkoa – lääniä temmeltää.

”Pikkunassikalle aukeni paratiisi. Muistan, kun juoksin ensimmäistä kertaa kukkien keskellä uuden kotitalon piha-

nurmella. Mulla oli pölynimuri, jolla leikin kivääriä. Myöhemmällä iällä pelasimme pihan lapsien kanssa pyykkitelineet maalitolppina jalkapalloa ja leikimme läheisillä kallioilla.”

Kasvettuaan aikuiseksi Ahola on viihtynyt vuosi vuodelta enemmän maaseudun rauhassa, omassa piilopirtissään Salon lähettyvillä. Hänen mukaansa ketään ei ole luotu istumaan päivästä toiseen tietokoneen äärellä.

”Pelkät maalaiselämän arkiaskareet pitävät kropan liikkeessä. Esimerkiksi puiden pilkkominen ja istutuksien hoito tuovat hyvää vastapainoa laulujen kirjoittamiseen. Monet asiat, jotka ovat itsestäänselvyyksiä kerrostalo-

asunnossa vaativat maalla paljon hommia, kuten lämmitys ja pihanhoito”, Ahola puntaroi.

Ahola toteaa huomanneensa, että maaseudun ihmiset ovat aidosti auttavaisempia kuin kaupungeissa. Myös keskellä yötä.

”Kissani oli ollut kateissa sadesäässä puolitoista vuorokautta, kunnes löysin sen vihdoin aamuyöllä näköttämässä oksanhaarassa korkealla koivussa. Eikä se tietenkään osannut laskeutua alas. Kesken unien herätetty naapuri lainasi tikkaita ja ajoi paikalle traktorin jonka kauhalla saimme korotettua tikkaat tarpeksi ylös ja katin hengissä alas. Tuollaista jelppiä arvostaa enemmän kuin paljon.”

Teini-ikäisestä saakka muusikkona leipänsä tienannut Ahola muistelee huvittuneena 90-luvun alkua, jolloin Don Huonot teki ensimmäisiä keikkareissuja pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

”Ennen ensimmäistä Pohjanmaan keikkaa kokenut miksaajaamme jakeli perusneuvoja, että näillä lakeuksilla voi käydä huonosti, jos esimerkiksi lähtee keikan jälkeen yksin nakkikioskille tai heiluttelee baarissa paikallisen painiseuran jäsenille liikaa etusormea. Meillä nuorilla julleilla riitti ihmettelemistä monessa asiassa.”

1. Lutakko, Jyväskylä

”Jelmu rules ok: yleisön, bändien ja henkilökunnan kemia usein kohdallaan.”

2. Tivoli, Rovaniemi

”Hyvä tila akustisesti, hyvä lava ja bo-

nuksena pohjoisen hurtin huumorin äkkiväärät immeiset.”

3. 45 Special, Oulu

”Toimiva rockklubi kolmessa kerroksessa.”

4. Klubi, Turku

”Turus kaik o fiinimpä ku muual, flikat hehkeit ja diskois enempi vilkkuvi valoi.”

5. Edesmennyt Rockklubi Kerubi, Joensuu

”Legendaarinen musadiggarien, opiskelijoiden ja boheemien hörhöjen kohtaamispaikka.”