Sipilää tarvitaan yhä

Mielipide

13.1.201701:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Menestynyt yrittäjä ja sijoittaja Juha Sipilä on johtanut keskustaa kohta viiden vuoden ajan. Sipilän kausi on ollut keskustan kannalta onnellista. Puolue on saanut vaali vaalilta paremman tuloksen ja kohosi aiemman taaperruksen jälkeen pääministeripuolueeksi. Myös nykyisen hallitustaipaleensa ajan keskusta on Sipilän johdolla pitänyt pintansa.

Kun suurta kuvaa katsoo, viime viikkojen jääviyssyytökset ja epäilyt oman lähipiirin suosimisesta vaikuttavat oudoilta. Ne eivät suhteudu Sipilän julkikuvaan. Niitä ei voi vähätellä, mutta ottaen huomioon Sipilän aiemman yritystoiminnan laajuuden ne eivät ole myöskään yllättäviä.

Sipilän julkikuva ja menestys yrittäjänä ovat myös suojelleet häntä. Suuri osa suomalaisista luottaa edelleen siihen, ettei Sipilä ole tietoisesti yrittänyt itseään tai lähipiiriään väärin keinoin suosia. Todennäköisesti yhtä suuri osa kansasta on myös sitä mieltä, että Sipilän olisi pitänyt pystyä toimimaan jääviysasioissa viisaammin. On omituista, että hän viikko viikon perään joutuu alakynteen samankaltaisista asioista.

Liike-elämän suoraviivaisuuteen ja vauhtiin tottuneen Sipilän vahvuus ei ole poliittisen järjestelmän logiikan ja hitauden ymmärtäminen. Tämä näkyy. Koko ajan kolisee. Jääviysepäilyjen lisäksi ongelmia on syntynyt perustuslakitulkintojen kanssa. Kun hallitus pyrkii nopeasti ja jämäkästi tavoitteisiinsa, järjestelmä haraa vastaan. Osin perustellusti, osin perusteetta.

Ongelmallisinta Sipilälle on, että hän syystä tai toisesta haali itselleen omistusohjausministerin tehtävän. Perinteisesti tässä hommassa on voinut vain mokata. Ennemmin tai myöhemmin.  Enemmän tai vähemmän. Sipilän kohdalla omistusohjaus saattaa sisältää myös yleisriskin. Sen verran laajaa hänen oma liiketoimintansa on ollut. 

On kovin helppo liittää Sipilän oma intressi hänen omistusohjaukseensa, vaikka kunnon perusteita ei olisikaan. Kohuja on tiedossa ja pääministeri joutuu turhan alakynteen selittämään erilaisia tilanteita, jotka poikkeuksetta ovat hankalia.

Kohujen keskellä on syytä muistaa, että Sipilän aikana Suomen kilpailukyky on parantunut selvästi, talous on kääntynyt nousuun, työllisyys kohenee, maakuntien talouskasvu ja asema ovat vahvistuneet, byrokratiaa on purettu ja ilmapiiri maassa on kääntynyt positiiviseksi. Jos Sipilän hallituksen suorituksia vertaa edellisen hallituksen saamattomaan kompurointiin, ero on huima.

Kun keskusta valitsi poliittisesti kokemattoman ensimmäisen kauden kansanedustajan puolueen johtoon, nykyiset ongelmat olivat odotettavissa. Samalla puolue valitsi itselleen läpivientikykyisen uuden ajan elinkeinoelämää tuntevan johtajan, jonka tehtävänä oli päättää puolueen korpivaellus. Nämäkin odotukset ovat täyttyneet. Sitä saa, mitä tilaa. 

Jotenkin soisi, että Sipilä onnistuisi pääministerin tehtävässään järjestämään sidonnaisuutensa niin, etteivät ne tuhoa hänen ja koko hallituksen toimintakykyä. Hänelle pitäisi myös suoda reilu mahdollisuus tehdä niin. Olisi aivan omituista, jos elinkeinoelämän asiantuntija ei voisi työskennellä merkittävissä poliittisissa tehtävissä. Heitä tarvittaisiin lisää.