Päättäjien ja median pystyttävä parhaimpaansa

Tästä vuodesta näyttää tulevan hankala. Kriisi Ukrainassa jatkuu ja suurvaltasuhteet ovat kireimmät vuosikymmeniin. Pandemian syvät jäljet paljastuvat vähitellen. Huippukorkea energian hinta näkyy ihmisten arjessa ja tuotannollisessa toiminnassa kaikkialla.

Tilannetta ei helpota, että demokratia voi huonosti myös länsimaissa ja ilmastonmuutos on varjona kaiken yllä. Osa ihmisistä kokee, että kiperin epäkohta on eliitin etääntyminen tavallisesta kansasta. Toiset arvioivat, että salaliitot ja ihmisoikeuksien polkijat ovat vakava uhka.

Jotta huolet eivät lamaannuta kansalaisia, päättäjien on pystyttävä parhaimpaansa. Medialta on syytä toivoa samaa ainakin politiikan journalismin osalta.

Katsaus kotimaan median viime päivien otsikoihin kertoo, miten helppoa on toistaa tuttuja aiheita ja näkökulmia. Tilaa saavat puolueiden kannatusgallupit, kyllä vai ei Natolle -kyselyt sekä liki identtiset kolumnit vihreiden vasemmistolaistumisesta, keskustan kuolemasta ja perussuomalaisten alavireestä. Kun tähän lisätään koronarajoitukset ja jokavuotinen lumentulo, julkisen keskustelun iso kuva on valmis.

Politiikan julkisuus ei saa kesyyntyä puheeksi valta- asetelmista ja puolueiden kannatuksista, kun aika on vaikea. Suomalaiset ponnis­tavat eroon koronakriisistä, ja kansainvälinen turvallisuus­ympäristö on muuttunut. Juttuaiheita ja raportoitavaa on yltäkylläisesti.

Nyt pitäisi arvioida, miten poikkeusajan päätöksiä on tehty, mitä korjattavaa on menettelyissä, mitä kansalaiset kokemastaan ajattelevat ja mitä lainsäädäntömuutoksia tarvitaan, jotta Suomi pärjää ja ihmiset jaksavat myös tulevat vastoinkäymiset. Kriittiseen arviointiin tarvitaan kiireesti sekä mediaa että tutkijoita.

Valeuutisten aikana on vaalittava objektiivisuutta ja mietittävä, millaisia todellisuuksia mediassa toistetaan – mitä huomataan ja mitä ei. Näkemyksellisyydestä voi tulla tiedon välittämisen vihollinen. Jo nyt kansalaisilla on vaikeuksia arvioida, keiden sanoihin on syytä luottaa.

Vaihtoehtoiset totuudet voivat vakuuttaa, jos näkemyksistä on ylitarjontaa ja julkinen keskustelu muuttuu kakofoniseksi.

Päättäjät voivat tehdä paljon tilanteen parantamiseksi. Entinen kansanedustaja, nykyinen psykoterapeutti Ulla Anttila toivoo (HS 5.2.), etteivät poliitikot rakentaisi kannatustaan toisen puolueen vastustamisen varaan. Toive on perusteltu. Vastustajan demonisointi ei tuota ainuttakaan ratkaisua yhteisiin ongelmiin vaan heikentää keskinäistä luottamusta ja vaikeuttaa yhteistyötä.

Suomessa päätöksiin tarvitaan vähintäänkin hallitus­kumppaneiden tuki. Ilkeä, provokatiivinen puhe erottuu, ehkä huvittaakin, mutta sen merkitys jää mielenilmaisun tasolle riippumatta siitä, onko puheen pitäjä eduskunnan istuntosalissa tai kadulla sen edessä.

Aluevaalien alla rakentava asiapitoinen vuoropuhelu sai tilaa mediassa. Vaalipaneelit eivät olleet päälle huutamista, ja katsoja pystyi seuraamaan poliitikkojen ajattelua. Sama vire voi jatkua eduskunta­vaalien alla.

Ennen sitä Sanna Marinin hallituksella on paikka näyttää, mitä se pitää akuuteimpina ongelmina koronakriisin tässä vaiheessa. Jähmettymiseen ei ole varaa.

Arjen keskusteluista nousee muutama asia, jotka ovat paitsi tärkeitä myös erilaisia suoma­laisia yhdistäviä. Ainakin lasten ja nuorten korona-ajan oirehdintaan pitäisi havahtua kunnolla.

Viime kuukausina on nähty, miten kauas kansainvälisen kaupan ongelmat heijastuvat. Konttialus voi mennä toistekin poikittain Suezilla ja globaali pandemia voi sotkea paitsi ihmisten elämäntavat myös komponenttituotannon ja logistiikan. Riskien vuoksi tarvitaan kansallista varautumista.

Huoltovarmuus on tullut sanana tutuksi suomalaisille – enää ei tarvitse elokuvista katsoa, mitä globaalista kriisistä seuraa. Poikkeusaika on tuonut menestystä päivittäistavarakaupalle ja yrityksille, jotka tuottavat sairaalatarvikkeita ja siivousvälineitä. Jopa kotimainen kenkäteollisuus on pärjännyt äkkimuutoksessa.

Sen sijaan maatilojen tilanne on kuin ahdistava jatkokertomus. Ravitseva ruoka on ihmisen perustarve, siksi poliitikot eivät voi väistää ruokajärjestelmän ongelmia. Politiikan keinoin pitää helpottaa myös osaajapulaa, joka haittaa onnistumisia eri aloilla.

Valtaosalla suomalaisista menee edelleen hyvin. Siksi sopii toivoa, että poliitikot pystyvät viisaisiin päätöksiin ja julkiset toimet suunnataan sinne, missä on ilmiselvää inhimillistä kärsimystä ja kohtuuttomia tilanteita. Nyt ei ole syytä jakaa kaikille jotakin.

Jo nyt kansalaisilla on vaikeuksia arvioida, keiden sanoihin on syytä luottaa.