Maatalous kannattavaksi käsitettä vaihtamalla?

Maatalousyrittäjän tulee säilyttää päivittäin yrityksen maksuvalmius eli kyky selviytyä eteen tulevista maksuista. Tämän lisäksi pitkällä aika­välillä yrityksen toiminnan tulee olla kannattavaa.

Kannattavuus on yritys­toiminnan taloudellisen kestä­vyyden keskeisin elementti. Toiminta kannattaa, jos tuotoilla kyetään kattamaan kaikki tuotannosta aiheutuvat kustannukset. Kannattavalla yrityksellä myös maksuvalmius ja vaka­varaisuus säilyvät kunnossa.

Maatalouteen on ehdotettu kannattavuusmittariksi käyttökatetta. Tällöin ei kuitenkaan huomioida poistoja, korkokuluja eikä yrittäjän omasta pääomasta aiheutuvia kustannuksia. Osassa laskelmia oma työpanos vähennetään käyttö­katetta laskettaessa, osassa ei. Käyttökate ei siten kuvaa kannattavuuden tasoa edes yksittäisessä yrityksessä. Vielä puutteellisempi mittari se on maatalousyritysten keskinäisessä vertailussa.

Muuttuvat kustannukset ovat helpoimmin mitattavia ja poistotkin usein riittävällä tarkkuudella. Maatalousyrittäjien omasta työstä ja pääomasta aiheutuvat kustannukset ovat vaikeammin määritettäviä, ja ne jäävät siksi helposti huomiotta. Niiden merkitys vaihtelee yrityksittäin riippuen muun muassa siitä, missä määrin näiden panosten asemesta käytetään vierasta pääomaa, palkkatyötä ja ostopalveluja.

Omasta työstä ja omasta pääomasta aiheutuvat kustannukset muodostavat kuitenkin edelleen keskimäärin 20 prosenttia maatalousyritysten tuotantokustannuksista.

Kannattavuuskirjanpidossa työtunnit kerätään henkilöittäin ja hinnoitellaan maataloustyöntekijälle toimialalla keskimäärin maksetun sivukulut sisältävän tuntihinnan mukaan. Oman pääoman tuottotavoite hinnoi­tellaan niin ikään vaihtoehtoiskustannuksen mukaan.

Kannattavuuskirjanpidossa määritetään yrityksittäin riski ja sen mukainen korkovaatimusprosentti. Maatalousyrittäjän omalle pääomalle tavoitellaan aina korkeampaa tuottoa kuin lainarahan korko, koska suurin riski pääoman menettämiseen on nimenomaan maatalous­yrittäjällä.

Yritysten omassa tarkastelussa ja suunnittelussa oma työ ja pääoma voidaan hinnoitella muillakin perusteilla. Myös Taloustohtori-sivustolla kannattavuusindikaattorit voi laskea haluamillaan hinnoilla. Kannattavuuskirjanpidossa oma työ ja pääoma hinnoitellaan kuitenkin yhdenmukaisesti benchmarking- eli vertailukelpoisuuden saavuttamiseksi yritysten, tuotantosuuntien ja myös alueiden välillä.

Kun maatalouden tuotoista vähennetään kaikki tuotannosta aiheutuvat kustannukset mukaan lukien oman työn ja oman pääoman kustannus, saadaan yrittäjän voitto. Jos tuotanto on juuri kannattavaa, yrittäjän voitto on nolla.

Yrittäjätulo eli yrittäjä­perheen työlle ja omalle pääomalle saatu korvaus on tällöin yhtä suuri kuin niille asetettu tavoite. Tällöin kannattavuuskerroin on yksi ja myös yrityksen tuotot ovat yhtä suuret kuin tuotantokustannukset. Jos omalle työlle ja omalle pääomalle ei jää lainkaan yrittäjä­tuloa, kannattavuuskerroin putoaa nollaan.

Jos tuotot ovat suuremmat tai ainakin yhtä suuret kuin tuotantokustannukset, laskel­massa oman työn ja oman pääoman kustannusten vähentämisjärjestyksellä ei ole väliä. Molemmille saadaan tavoitteen mukainen korvaus.

Jos taas tuotot jäävät pienemmiksi kuin kustannukset, toisen vähentäminen ensin täysimääräisesti johtaa toisen tavoitteen jäämiseen vajaaksi. Esimerkiksi oman pääoman tuottoprosenttia laskettaessa oman työn kustannus vähennetään ensin täysimääräisenä pois ja koko tappio kohdentuu omalle pääomalle.

Kannattavuuskerroin sen sijaan kertoo samanaikaisesti, kuinka suurelta osin oman työn ja oman pääoman tuotto­tavoitteet täyttyvät asettamatta kumpaakaan näistä kustannuksista etusijalle. Yrittäjäperheen toimeentulon kannalta on sama, kumman erän katteena tulo saadaan, koska molemmat osuudet päätyvät yrittäjä­perheelle, jos perhe toimii maatalouden harjoittajana.

Yrittäjä voi käyttää oman yrityksensä taloustarkasteluissa ja esimerkiksi investointien suunnittelussa haluamiaan tunnuslukuja. Mikäli halutaan verrata yritystä muihin ja hakea parhaita käytäntöjä yrityksen kilpailukyvyn kehittämiseen, tulee käyttää edellä kuvattuja vertailukelpoisia tunnuslukuja, jotka huomioivat kaikki tuotokset ja panokset.

Vertailuissa voidaan käyttää myös yleisen liiketalouden tunnuslukuja, kuten kokonaispääoman ja oman pääoman tuottoprosentteja. Mutta myös näitä laskettaessa joudutaan määrittämään, kuinka paljon omaa työtä ja omaa pääomaa maataloustuotannossa käytetään.

Käyttökate ei kuvaa kannattavuuden tasoa edes yksittäisessä yrityksessä. Vielä huonompi se on maatila­yritysten vertailuun.