Laitumelle teurastus pitäisi taas sallia

Teurastamokeskustelun velloessa kuumana on hyvä tuoda esille käytäntö, joka oli toimiva ja sallittu Suomessa ennen vuotta 2006, jolloin EU:n hygieniapaketti astui voimaan: lopetus laitumelle.

Oikein suoritettuna se on ehdottomasti paras tapa eläimen näkökulmasta – eläimelle ei ehdi muodostua stressiä eikä pelkoa, loppu tulee nopeasti tutussa ympäristössä.

Laidunteurastus ei aiheuttanut riskiä kuluttajalle: eläinlääkäri suoritti asianmukaisen ante mortem -tarkastuksen eläimen ollessa vielä elossa, teurastuksen suoritti rekisteröitynyt teurastaja, veri laskettiin välittömästi teurastushetkellä, ruho kuljetettiin nopeasti teurastamolle jatkokäsittelyyn, ja teurastamon eläinlääkäri suoritti lihantarkastuksen teurastuksen jälkeen.

Loukkaantuneen eläimen teurastus ja käyttö elintarvikkeeksi on edelleen sallittua vastaavalla tavalla. Myös riista voidaan lopettaa maastossa ja jatkokäsitellä elintarvikkeeksi asianmukaisissa tiloissa. Uskonnolliset ryhmittymät ovat saaneet omat teurastussääntönsä, kuten halal-teurastus.

Kysymys ei siis ole siitä, etteikö tällaista käytäntöä voitaisi luoda. Kysymys on ainoastaan viranomaisten tahdosta. Tällaisen teurastusmuodon salliminen ei myöskään täyttäisi Suomen maaperää valtavilla verivirroilla: yksittäisen eläimen teurastus on joka tapauksessa kalliimpaa puuhaa, kuin massojen ajaminen teurastamojen linjoille. Valtaosa kuluttajista valitsee lihapakettinsa yksinomaan hintalappuun tuijottaen.

Erikoisliha, kuten ympärivuotisessa ulkokasvatuksessa olevat eläimet, jotka saavat läpi elämänsä toteuttaa lajinmukaista käytöstä, ansaitsisivat myös armeliaamman teurastuksen, ja kuluttajat, jotka jo ovat valmiita maksamaan hieman enemmän eläinten hyvästä hoidosta, maksaisivat varmasti parin prosentin lisäyksen kilohinnassa myös kauhuttomasta teurastuksesta.

Tuottaja- ja pienteurastamopuolella tällaiseen eläimelle stressittömämpään lopetukseen löytyisi halua ja kykyä, mikäli vain saisimme viranomaisilta luvan toimia inhimillisemmällä tavalla.