Hanuristi sukelsi koneiden maailmaan

Kimmo Pohjosen Moottorisinfonia kuvaa suomalaisuutta sekä koneen ja ihmisen suhdetta. ”Maamoottorien energialla Suomi rakennettiin 1900-luvun alussa nousuun”, Pohjonen muistuttaa. 

Haitari ei ollut kovin seksikäs soitin 70-luvun pikkukylässä, Viialassa varttunut Kimmo Pohjonen, 44, muistelee uransa alkua. ”Kaikki muut harrastajat olivat vanhoja setiä. En kehdannut aluksi edes mainita harrastusta kaikille kavereille.”

Pohjonen aloitti harmonikansoiton 10-vuotiaana pelimanni-isänsä innoittamana. Sittemmin Pohjonen on tehnyt pitkän ja monipuolisen uran hanuristina. Hän on kolunnut läpi kaiken mahdollisen aina ravintolahumpasta rokkiin ja kansanmusiikkiin. Pohjonen on valittu useasti vuoden kansanmuusikoksi ja häntä pidetään ilmiömäisenä esiintyjänä. Pohjosesta voisi käyttää sanaa omantienkulkija.

”Haaveilin pienenä lentopalloilijan urasta. Toinen haaveeni oli päästä laivaorkesterin soittajaksi. Jälkimmäisen toteutin melko nuorena, ensimmäinen jäi haaveeksi. Tuskin suomalainen lentopalloilu menetti mitään”, Pohjonen nauraa.

Pohjosen uusin esitys on hyvin maalainen ja erikoinen. Hän esiintyy yleensä ammattimuusikoiden kanssa, mutta nyt lavalla nähdään maanviljelijöitä ja heidän koneitaan.

Torstaina Kaustisella esitettävä Moottorisinfonia vaati perusteellisen taustatyön. Teosta säveltäessään Pohjonen äänitti maamoottorien ääniä maatilalla Rämsöön kylässä Vesilahdella.

”90 prosenttia konserteistani on kaupungeissa ja suurissa metropoleissa. Oli liikuttavan hienoa tehdä töitä tavallisten ihmisten kanssa. Monet farmarit olivat aluksi ihmeissään, että mikä tuo hullu hanuristi on miehiään. Mutta kun he tajusivat homman juonen, he olivat todella innoissaan mukana.”

Itsekin maaseudulla lapsuudessaan asunut Pohjonen sai samalla kosketuksen 2000-luvun maalaisuuteen.

”Maaseudun ihmisistä ei olla kovin kiinnostuneita Suomessa. Median antama kuva on usein melko negatiivinen. Mutta kun maalaiset huomaavat, että heidän tekemisistään välitetään aidosti, he ovat todella fiiliksissään.”

Kaustisen jälkeen Pohjosen esitys jatkaa matkaa Australiaan. Siellä ilmoille jyrähtävät paikalliset moottorit sikäläisten farmareiden käskemänä. Pohjonen on tutustunut useiden eri maiden maajusseihin.

”Maaseudun väki on tietyllä tavalla samanlaista kaikkialla maailmassa: luonteeltaan vaatimatonta, mutta silti hyvin omanarvontuntoista. On ollut koskettavaa tehdä yhteistyötä heidän kanssaan.”

On hieman nurinkurista, että epävirallista kansallissoitintamme soittava Pohjonen on suositumpi ulkomailla kuin Suomessa. Keikkoja riittää aina Japania ja Etelä-Amerikkaa myötä, mutta harvemmin kuitenkaan koti-Suomessa.

”Suomessa on pienet markkinat ja festivaalit satsaavat varmoihin rock-nimiin. Järjestäjät eivät uskalla tarjota vaihtoehtoista ohjelmaa. Esiinnyin kesäkuussa portugalilaisilla festareilla. Keikkaa seurasi aamuyön tunteina tuhansia ihmisiä. En näkisi mahdottomana, etteikö sama toimisi täällä meilläkin.”

Kesäisin harmonikkamestari rentoutuu maaseudun rauhassa Kuopion sekä Viialan liepeillä. Maalaismaisema on hänen mielestään parasta sielunhoitoa keikkakiireiden keskellä.

”Soitimme isäni kanssa haitaria kesämökin laiturilla saunan ja parin kaljan jälkeen. Edessämme avautui kesäinen järvimaisema. Todettiin, että eihän voi olla suomalaisempaa juttua. Eikä kukaan valita Suomessa järvelle kantautuvasta hanurinsoitosta, koska se on osa kansallismaisemaa. Ei, vaikka soitto menisi vähän pieleenkin”, Pohjonen naurahtaa.

Moottorisinfonia esitetään torstaina 16. heinäkuuta Kaustisen Folk Music Festivaalien pääareenalla.

Kalle Björklid