Puun energiakäyttö tulee vähenemään
On olennaista, että käytetty puu hyödynnetään täysipainoisesti ja se ohjautuu hiiltä mahdollisimman pitkään sitoviin, korkean jalostusarvon tuotteisiin.
Luonnonvarakeskuksen yliaktuaarin Tuomas Niinistön mielestä on olennaista, että käytetty puu hyödynnetään täysipainoisesti ja se ohjautuu hiiltä mahdollisimman pitkään sitoviin tuotteisiin. Esimerkiksi hirsirakennuksiin hiili sitoutuu pitkäksi aikaa. Kuva: Tarmo LehtosaloPuun energiakäyttö on ollut viime vuosien aikana metsäkeskustelun ytimessä. Vielä kymmenisen vuotta sitten puuenergian käytön lisäämisestä oli laaja poliittinen yhteisymmärrys, sillä puu tarjosi helpon ja kotimaisen vaihtoehdon uusiutuvaan energiaan siirtymiseksi. Pienpuun korjuu energiakäyttöön on sisällytetty myös metsätalouden tukijärjestelmään, kannustaen metsänomistajia hoitamaan nuoria talousmetsiään.
Kehityksen myötä ajatukset puun energiakäyttöä kohtaan ovat alkaneet muuttua: pyritään siirtymään palamiseen perustuvasta energiantuotannosta kohti ekologisempia vaihtoehtoja, kuten tuuli- ja aurinkovoimaa. Kriittisesti on arvioitu myös lisääntyneitä hakkuumääriä ja sitä, voidaanko puu käyttää yhä kestävämmin ja ehkäistä sen päätymistä poltettavaksi.
Suomessa metsätalous keskittyy edelleen metsäteollisuuden raaka-aineen tuottamiseen eikä energiapuun kasvattamiseen. Vuonna 2022 kotimaan metsistä hakatusta puubiomassasta päätyi suoraan polttoon noin viidennes, sisältäen sekä runkopuun, hakkuutähteet että kannot.
Kasvaneet lämpö- ja voimalaitosten metsähakkeen käyttömäärät sekä samaan aikaan tyrehtynyt venäläisen energiahakkeen virta ovat kuitenkin luoneet paineita energiapuun hankinnalle ja aiheuttaneet niukkuutta tarjonnasta. Alaa vaivaava kalusto- ja kuljettajapula ovat osaltaan lisänneet järeämmän puun korjuualojen kiinnostavuutta energiayhtiöiden näkökulmasta.
Viime aikoina kattilaan onkin ohjautunut entistä enemmän myös metsäteollisuudelle jalostuskelpoista kuitupuuta. Tilastojen perusteella lämpö- ja voimalaitosten metsähakkeena palavan ainespuun määrän on arvioitu olevan jopa 2–3 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, mutta tarkkaa lukua ei ole tiedossa.
Metsänomistajan näkökulmasta kasvanut kysyntä kotimaiselle puulle näyttäytyy myönteisenä asiana, kun puun hinnat ovat olleet nousussa. Kuitenkin pidemmällä aikavälillä metsä- ja energiateollisuuden kilpailu osittain samoista puumääristä ei sovi yhteen kehityksen kanssa, jossa metsien suojelua lisätään ja käytettävissä olevat metsävarat muuttuvat aiempaa rajallisemmiksi. Kaikkien metsien tuottamien hyötyjen maksimointi samanaikaisesti ei ole mahdollista.
On olennaista, että käytetty puu hyödynnetään täysipainoisesti ja se ohjautuu hiiltä mahdollisimman pitkään sitoviin, korkean jalostusarvon tuotteisiin. Kansantalouden ylläpitämisen ohella metsäteollisuudella ja sen valmistamilla puutuotteilla on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Puurakennukset toimivat hiilinieluina, eikä selluakaan sovi väheksyä useiden uusienkin tuoteinnovaatioiden raaka-aineena.
Kaikkien metsien tuottamien hyötyjen maksimointi samanaikaisesti ei ole mahdollista.
Metsäteollisuustuotannon sivuvirtoja, kuten jäteliemiä, tulisi entistä enemmän ohjata polttamisen sijaan tuotteiden raaka-aineeksi. Tähän haasteeseen metsäyhtiöt ovat aktiivisesti tarttuneet. Konkreettinen esimerkki kehityksestä on mustalipeästä erotettavan ligniinin suunniteltu käyttö akkuteollisuudessa.
Tilanne näyttää lupaavalta, sillä myös energiayhtiöt ovat aktiivisesti suunnittelemassa ja toteuttamassa tuotantomenetelmiensä monipuolistamista. Se tulee vähentämään puupolttoaineiden käyttöä seuraavien vuosikymmenten kuluessa. Vielä lähivuosina puuenergia kuitenkin säilyy keskeisenä osana Suomen huoltovarmuutta ja vihreää siirtymää. Takaisin fossiilienergiaan uusiutuvasta puusta ei kannata siirtyä.
Tulevina vuosina puu saa energiantuotannossa entistä keskeisemmän roolin säätövoimana. Se auttaa erityisesti tilanteissa, joissa tuuli- ja aurinkovoima eivät tuota riittävästi energiaa eikä sähkökattiloiden käyttö lämmöntuotannossa ole kannattavaa. Palamisessa syntyviä päästöjä tulee ehkäisemään hiilen talteenotto. Talteen otettua voidaan hyödyntää uusiutuvien polttoaineiden raaka-aineena, edistäen näin fossiilisten polttoaineiden korvaamista.
Hiilestä ja vihreästä vedystä voidaan jalostaa uusiutuvaa synteettistä metaania, joka toimii polttoaineena maa- ja meriliikenteessä. Tämä kehitys ei ole kaukana tulevaisuudessa, sillä Suomen ensimmäinen suuren mittaluokan vihreän vedyn ja synteettisen metaanin tuotantolaitos on aloittamassa toimintansa Harjavallassa jo ensi vuoden aikana.
Potentiaalia metsien ympärillä riittää, mutta ilmastokriisin ja luontokadon torjuminen, puuraaka-aineen tehokkaampi käyttö ja metsäsektorin tuottaman arvonlisän kasvattaminen edellyttävät jatkossakin määrätietoista panostamista tutkimukseen ja uusiin innovaatioihin. Jotta tavoitteita voidaan saavuttaa, on jatkossakin tarpeen pitää huolta yritysten toimintaympäristön elinvoimasta, mikä on parhaita takeita uusien investointien toteutumiselle kotimaan rajojen sisäpuolella.
Tuomas Niinistö
yliaktuaari, Metsätilastot
Luonnonvarakeskus (Luke)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
