Koivuakin tarvitaan

Suomen metsäteollisuuden tuotanto ei tule edelleenkään toimeen ilman maahamme tuotavaa koivukuitupuuta. Oliko uusi metsälaki vieläkin halpaan öljyyn perustuva ”koivunvihalaki”?

Toivottavasti metsäntutkimuksellakin on vielä uutta sanottavaa metsänhoidolle. Olen ajatellut näitä asioita, ja toivottavasti olen väärässä, kun epäilen metsänhoidon suuntaa ja metsäneuvontaa.

Muuttuuko metsämme ”hyvällä metsänhoidolla” lähes täysin havupuustoiksi? Näinhän me yritämme, istutamme kuusta ja mäntyä, perkaamme lehtipuuston alut pois. Jos näin hyvä metsänhoito onnistuu täysin, mistä sitten jatkossa koivupuun saamme?

Meillä täällä Pohjois-Pohjanmaalla kannattaisi alavan maan osa-alueitten koivikoita uudistaa luontaisesti myös hieskoivulle. Avohakkuu on luonnollinen asia, sitten äestys voisi riittää ja koivun tulo alueelle on luonnollinen asia. Joskus kuusikko, jos se on järkevää, pitäisi saada koivupuuston alle. Mutta kiristikö uusi metsälaki ylispuuhakkuun jälkeistä taimimäärää? Hieskoivua voisi kasvattaa nopeakiertoisesti ilman harvennushakkuita, jolloin tehtäisiin vain taimikonharvennus.

Saapa nähdä, paljonko tukkia kasvaa meidän metsänviljelyhirvilaitumille, laajoille ojitetuille alavillekin maille, joissa myös keväthalla aiheuttaa ravinnehäiriöitten ohella kuusien monihaaraisuutta.

Joillakin päättäjillämme on huolena metsänomistus ja metsien käyttö. Väitän, että tehottomuutta on muussakin kuin metsien omistuksessa.

Ja muistakaa, pystyvarasto on paras puutavaran varasto. Hyvälaatuisia vanhoja mäntymetsiä on hyväkin säilyttää. Annetaan markkinoitten hoitaa järkevästi teollisuutemme puuraaka-ainetarve. Ei betoniakaan voi valmistaa varastoon eikä puuta katkoa ilman tarvetta. En kannata puunmyynnin ”sakkomaksuja”.