Maatalouden päästöt ja niiden tutkimukset

Peltojen päästöistä on puhuttu pitkään. Suomessakin on niitä tutkittu tarkemmin kaksi vuotta, tuloksia ei kuitenkaan ole vielä nähty. Päästöjen mittaaminen on kuulemma työlästä. Kuitenkin moni tutkija tieteenalastaan riippumatta osaa antaa aiheesta lausuntoja.

Päästölaskelmista sovittiin vuonna 2006 hallitusten välisessä ilmastopaneelissa IPCC:ssä. Perusteeksi otettiin keskiarvo meitä eteläisempien Euroopan maiden suuresti vaihtelevista mittaustuloksista. Siitä päätettäessä vedettiin siis ujostelematta mutkat suoriksi. Kauan toistettuna tuo keskiarvo on muuttunut tieteelliseksi totuudeksi.

Kun omia tietoja ei ole, on hyvä kysyä muilta. Jos saatu tieto vaihtelee, pitäisi kai ihmetellä vaihtelun syitä. Meillä ei ihmetelty, käytettiin keskiarvoa. Viljelijän luottamus Lukeen mureni entisestään.

Pelto ja metsä sitovat hiilidioksidia sitä enemmän mitä paremmin niitä hoidetaan. Metsän hoidon vaikutus hiilitaseen ymmärretään jossain määrin positiiviseksi, mutta pellon kasvukunnolla ei ole merkitystä.

Pilattaessa pelto kosteikoksi vaikutus ilmastoon saadaan myönteiseksi, kun kasvien yhteyttämä sato jätetään pois hiilitaseesta. Laskelmissa myös kihokin ja juolukan viljelyn tase on hyvä. Todellisuudessa nuo kosteikkoviljelyn oppaan suosittelemat eivät paranna hiilitasetta.

Turvepeltoja viljeleville tiloille suunnitteilla olevat viljelyrajoitukset ovat uusi tuloja pienentävä uhka. Kyse ei ole vain viljelijöiden toimeentulosta. Myös ruoan riittävyys on nyt uhattuna. Olisi hyvä varautua siihenkin.

Suhtautuminen turpeeseen on enemmän aatteellista kuin tieteellistä. Moni uskoo, että turvetta hyödynnettäessä luonto ja ilmasto kärsivät. Turve kasvualustana tai kuivikkeena on sille esitettyjä korvikkeita parempi. Polttoakin olisi pitänyt vähentää hallitummin.

Meillä monivuotinen nurmi on varma ja ruoan omavaraisuuden kannalta tarpeellinen. Se on myös tehokas hiilinielu, ehkä myös paras pellon hiilivaraston kasvattaja ojitetulla ja hyvässä kasvukunnossa olevalla pellolla.

Sadon hyödyntämiseen tarvitaan kuitenkin karjaa. Märehtijöiden vaikutusta ei ilmeisesti haluta nähdä kokonaisuutena. On vaikea myöntää, että ruohonsyöjät edistävät myös luonnon monimuotoisuutta.