Sopimuspalokunnat harva-alueiden turvana

Sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) toteaa huhtikuussa julkistetun Turvallisuutta harvassa -raportin alkusanoissa, että raportti haastaa lukijan pohtimaan turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta harvaan asutuilla alueilla.

Hänen sanomansa perusteella herää kysymys, onko yhteiskunta nyt hyväksymässä sen, että harvaan asutun Suomen tilalle tulee peruspalveluton Suomi, jossa hyväksytään se, ettei yhteiskunnan turvallisuuspalveluja eikä muitakaan palveluja ole mahdollisuus saada.

Turvallisuutta harvassa -raportti käsittelee turvallisuuden ohella ihmisten kokemaa turvallisuuden tunnetta. Liian suppeaksi ja puutteelliseksi raportin tekee se, että siinä esitetään turvallisuuden tunteen muodostuvan lähes yksinomaan sisäministeriön hallinnonalan turvallisuusviranomaisten työstä.

Näinhän asia ei kuitenkaan todellisuudessa ole.

Vaikka kansalainen ei tarvitsisi ollenkaan sisäministeriön johtamia ja ohjaamia turvallisuuspalveluja, hän saattaa tuntea elämänsä todella turvattomaksi. Esimerkkejä turvattomuuden aiheuttajista ovat muun muassa sähkökatkot, ongelmat puhelin- ja datayhteyksissä, ruokapalveluiden puute, terveyskeskuksen palvelut tai niinkin arkinen asia kuin talvinen lumen luonti.

Edustan näkemystä, että Suomessa on minimiperuspalvelut taattava kansalaisille koko maan alueella. Palvelut pitää järjestää ensisijaisesti valtion tai kunnan toimesta, mutta palveluntuottajina voivat toimia myös yritykset ja järjestöt.

Sopimuspalokuntajärjestelmän vahvistaminen ja uudenlaiset monitoimityöpaikat ovat vastauksia peruspalveluiden turvaamiseksi harva-alueilla.

Tällä hetkellä harva-alueiden turvallisuuspalvelut ovat pitkälti sopimuspalokuntien varassa. Raportissa väitetään, että jäsenten hankinta harva-alueiden sopimuspalokuntiin saattaa tulevaisuudessa vaikeutua.

Tosiasia on, että sopimuspalokuntien jäsenhankinta on vaikeutunut jo useita vuosia. Yhteiskunta on muuttunut niin, että palokuntayhdistysten omat keinot eivät enää välttämättä riitä palokuntien jäsenhankinnan turvaamiseksi.

Keinoja jäsenhankinnan ja palokuntien toiminnan varmistamiseksi on. Työhön tarvitaan yhteiskunnan ja pelastuslaitosten osallistumista. Myös uudenlaista ajattelua tarvitaan.

Tätä edustaa Suomen Sopimuspalokuntien liiton esille tuoma ajatus, että harva-alueelle kehitettäisiin uudenlaisia julkisen sektorin monitoimityöpaikkoja. Tehtäviin palkatut työntekijät hoitaisivat laaja-alaisesti niitä yhteiskunnan peruspalveluja, joita harva-alueella tarvitaan.

Näiden henkilöiden työn tuloksena turvallisuus ja turvallisuuden tunne harva-alueilla paranisi. Samalla nämä monitoimityöntekijät toimisivat myös sopimuspalokuntalaisina.