Metsissä ei tehdä hoitotöitä riittävästi

Suomessa oli 1960-luvulla puupula. Maailmanpankkikin tuki puuntuotanto-ohjelmiamme. Rahoituslakien, metsänparannustoiminnan ja alan organisaatioiden ansiosta puuvaramme ovat kasvaneet nykytasolle, ja teollisuus on voinut investoida puupulaa pelkäämättä.

Talousmetsien hoito ovat tärkeä osa puuvarojen yllä­pitoa. Suomen metsäkeskuksen Eljas Heikkinen nosti hiljattain tärkeän ongelman esille.

Metsäkeskuksen alueohjelmien mukaan metsänhoito­rästit ovat kasvaneet huolestuttavasti; noin 160 000 hehtaaria taimikoita on hoidettu vuodessa, kun tarve olisi 270 000 hehtaaria. Maassa on myös kunnostusojitustarvetta ja metsä­autoteiden kunnostusvelkaa.

Mutta mikä on viime vuosien organisaatiouudistusten ja kilpailun vapautuksen vaikutus metsänhoitotöiden toteutukseen? Ennen metsäkeskus perkasi koko kylän ojastot, ja metsänhoitoyhdistykset tekivät uudistustyöt. Nykyisin eri tahot tarjoavat näitä palveluita pirstaleisesti.

Hienosti sanoen metsänhoitotöitä tarjoavan kannattaa toimia tietyn asiakassegmentin kanssa. Saattaa olla, että viiden hehtaarin metsänlannoitus kannattaisi metsänomistajalle muttei palvelun tarjoajalle. Nykyään ei ole pakko olla metsänhoitoyhdistyksen jäsen. Siksi saattaa ilmetä osittaista metsänomistajien passivoitumista.

Metsissämme ei tehdä tulevaisuuden puuvaroja turvaavia hoitotöitä riittävästi. Ojastojen ja metsäautoteiden kunnostukset edistävät puunhankintaa. Töihin voi saada julkista tukea. Samalla metsäomaisuuden arvo kasvaa, koska metsätilojen hinnat ovat kohonneet korkeiksi.

Jossain vapaan markkinatalouden Kaliforniassa joka kolmas puu kuolee pystyyn metsien vajaakäytön ja tuhojen takia. Samalla hiilidioksidia vapautuu ilmaan. Jos talous­metsämme jäisivät osin hoitamatta, pahimmassa vaihtoehdossa myrskyt ja hyönteiset voisivat tulla vaivaksemme.