Lähiruokaa
Mikähän siinä oikein niin särähtää oudosti tällaisen suuren ikäluokan ihmisen korviin?
Koko lapsuutensa syönyt tietämättään lähiruokaa; kotipellon pottuja, porkkanoita, nauriita, ohria, talkkunoita. Omasta siasta tehtyä tirripaistia ja muuta paistolihaa. Syksyisin lammaskaalia, molemmat ainekset kotoisia tuotteita, samoin kuin maito, voikin ja piimän tekoon käytetty kurri ihan vielä hämärässä muistissa...
Nyt jos joku ostaa pottuja, toitotetaan heti, että kuluttaa lähiruokaa? Etteivät vain pistääntyisi pitsalle, kun kuluttajaseulan silmä välttää?
Meitä maaseudulla asuvia ”kultaisessa keski-iässä ” olevia kiinnostaa vielä ihan hulluuteen saakka suuntautuva marjastaminen ja sienestäminen. Miten käynee, että saataisiin siirrettyä etenkin tuo marjastushulluus siirrettyä seuraaville sukupolville?
Pitäisikö se ottaa johonkin trendikerhojen opetusohjelmaan tai elämysmatkailujen teemaohjelmistoihin?
Kun mikään ei laskelmien mukaan enää kannata, hakeudutaan helposti ulkomaalaisiin halpistuotteisiin kiireisen työn/stressaavan työttömyyden keskellä. Ja kun tv:n aamukokitkin lataavat jos mitäkin öljyjä, timjameita ja horsmia ruokalautasille? Kenen vatsa kestänee jatkuvasti moisia maustelatauksia?
Kuulostaa horisemiselta, mutta söin tänä aamuna kaurapuuroa mustikkalatauksen kanssa ja nappasin kotimetsän haaparouskusuolasieniä ennen kunnon maitolasillista.
Tuolla ihmisten ilmoilla liikkuessaan kun joutuu häpeilemään antiikkisuuttaan, kun ei ruokajuomana törötä vesilasi... Paljon suuremmalla ämyrillä saisivat toitottaa/toteuttaa omassa elämässään tuota trendikästä lähiruokateemaa, ennen kuin se löisi lävitse kauppojen mielettömissä tuotevalikoinneissa...
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat