Pakolaisuuden lähteillä
Kaijaleena Runsten:"Arabikevät oli esinäytös sille, ettei nuoriso enää suostu katselemaan harvojen rikastumista ja huonoa hallintoa."
12.10.201502:00
Pakolaisuuden syitä pitäisi hoitaa lähtöpaikoilla mutta siihen ei saisi käyttää rahaa. Kun kaikesta muustakin on leikattava, niin myös kehitysavusta.
Hallitus päätti leikata kehitysavusta rankasti suhteessa siihen kaikkeen muuhun. Lisäksi päätökset laitetaan toimeen ”suit sait sukkelaan”, ilman siirtymäaikoja.
Suomalaiseen tapaan toimia ei kuulu sovituista asioista lipeäminen. Nyt siihen kuitenkin joudutaan niin kansalaisjärjestöissä kuin ulkoasiainhallinnon sisällä.
Samaan syssyyn meillä on sylissämme kaikkien aikojen pakolaistulva eikä siihenkään ole varaa.
Eikö tässä ole ristiriita?
Syyrian ja Irakin sotaa pakenevien joukossa on runsaasti niitä, jotka hakeutuvat Eurooppaan vain paremman elintason toivossa.
Pyrkimys vaurastumiseen on inhimillistä. Meiltäkin on lähdetty köyhyyttä pakoon Australiaan ja Yhdysvaltoihin asti.
Paine siirtolaisuuteen vain kasvaa samaa tahtia ennen kaikkea Afrikan väestön kanssa. Vaikka monessa Afrikan maassa talouskin kasvaa – päinvastoin kuin meillä, nuorison työttömyys on vähintään Suomen luvuissa.
Arabikevät oli vain esinäytös sille, ettei nuoriso enää suostu katselemaan harvojen rikastumista ja huonoa hallintoa.
Vietin toissa viikon Somaliassa.
Sisämaassa Garowen kaupungin ulkopuolella lämpötila lähenteli 40:tä, vaikkei ole vuoden kuumin aika. Hiekan pöly tunki silmiin. Varjostavia puita ei juuri arolla näkynyt.
Autonkuljettaja osoitti tien laitaa yksin jalan vaeltavaa. ”Tuokin on varmaan matkalla teille. Tätä reittiä ne menevät, joka päivä.”
Sinne se nuori mies taivaltaa: jäljellä nelisentuhatta kilometriä Etiopian ylänköjen yli, läpi sotivan Etelä-Sudanin Libyan aavikoille ja sieltä surulliselle meriseikkailulle kohti Italiaa.
Totesimme kuskin kanssa vaisusti, että unelma vauraasta lännestä elää tarua ihmeellisempänä.
Huokasin. Meiltä on Italian saappaankärkeen lyhyempi ja kaikin puolin helpompi matka. En lähtisi edes urheilumielessä tallustamaan.
Kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM tekee Somaliassa Suomen ulkoministeriön rahoituksella erittäin onnistunutta työtä.
Terveydenhuollon ammattilaiset ovat palanneet eri puolilta maailmaa antamaan osaamistaan sukunsa kotimaahan. Aloite asiantuntijapalveluun tuli ryhmältä Suomen somaleja, joista muutaman tapasin. Nyt myös muut länsimaat ovat aloittaneet vastaavaa (MT 2.10.).
IOM:n ja Suomen ohjelma siirtyy muualle Somaliaan sitä mukaa, kun rauhakin leviää kuten uutistausta viereisellä sivulla kertoo.
Kevään sateet loppuivat Somaliassa kuukautta lyhyeen. Nälänhätä on taas nousussa maassa, jonka elintarvikkeista erään arvion mukaan jopa 95 prosenttia tuodaan, kun oman on sota tuhonnut.
Nyt pelätään, koetaanko pian tulvia, joita säätieteilijät ennustavat El Ninon aiheuttavan.
En sano, että apua pitää antaa ehdoitta. Enkä sano, että Suomen pitää ottaa vastaan kaikki pakolaiset.
Mutta jos varsinkin Somalian kaltaisissa hauraissa ja maailman köyhimmissä maissa asuvia ei tueta heidän kotiseuduillaan synnyttämään itse työtä ja tuottamaan ruokaa, pakolaisuus jatkuu. Ensiksi tulevat toiveikkaat nuoret miehet, sitten heidän sukulaisensa.
Olemme nähneet siitä tulvasta vasta alun.
@KiiRuns
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
