Onnen vertauskuva

Uskomus, että hevosenkengän löytäminen tuottaa onnea, peräytyy Euroopassa ainakin 600-luvulle. Perusteita onnenesineeksi on monia: Esineen löytämiseen yleensäkin liittyy uskomuksia. Myös löytöhetkeen on liitetty sääntöjä, esimerkiksi toivominen.

Hevosenkenkä on rautaa, ja rauta vahvaa. Se muistuttaa muodoltaan puolikuuta ja saa näin osakseen kuuhun liittyvää salaperäisyyttä. Lisäksi hevosenkenkä on vanhastaan ollut sepän valmistama, ja seppäänkin on liitetty maagisia kuvitelmia.

Hevosenkenkä naulataan tavallisesti seinälle sisä- ja ulkotilan rajalle eli oven yläpuolelle. Sen tarkoitus on suojella taloa salamaniskuilta ja muulta pahalta. Avoin osa ylöspäin oleva kenkä pitää onnen sisällään, ettei se pääse karkaamaan, mutta on myös päinvastaisia uskomuksia. Niiden mukaan aukko alaspäin oleva kenkä muodostaa onnen portin, joka sekin sitoo onnen sisälleen.

Hevosenkengän merkitys yleisenä onnen symbolina ja toisaalta maagisena käyttöesineenä sekoittuu kulttuurissamme sujuvasti toisiinsa.

Lähde: Nykymagian käsikirja, Leea Virtanen. Tammi 1988.

Leea Virtanen (1935–2002) oli suomalaisen ja vertailevan kansanrunoudentutkimuksen professori Helsingin yliopistossa.