Lätkäjengi Sikakööri liikuttaa kymmeniä innostuneita pelaajia: "Ensimmäisenä syksynä tuntui aika toivottomalta saada jäälle tarpeeksi pelaajia"

Huumori kuuluu olennaisena osa Sikaköörin ­toimintaan. Toisille kuittaillaan, mutta ei pahalla. Joukkue harjoittelee Kurikan jäähallissa. Kuva: Johannes Tervo

Maaliverkot heiluvat ja iloinen huuto raikuu hallissa. Sikaköörin jäävuoro on alkanut.

Päähänpisto oman jääkiekkoporukan perustamisesta syntyi, kun jalasjärveläiset ystävykset viettivät juhannusta Himos-festivaaleilla vuonna 2017.

"Harmiteltiin porukalla lyhyeksi jäänyttä ulkojääkautta. Joku ehdotti, että mennään jäähalliin pelaamaan", Sikaköörin joukkueenjohtaja Samu Vuorela kertoo.

Tuli syksy. Kaverukset varasivat jäävuoron Kurikan jäähallista ja alkoivat käydä pelaamassa viikoittain pipolätkää.

"Pelasimme aluksi verkkareissa ja ilman varusteita. Peli koveni ja nopeutui, ja pieniä vammoja alkoi tulla yhdelle jos toiselle. Silloin päätimme hankkia kaikille varusteet", kertoo alusta saakka mukana ollut Sami Antila.

"Menimme urheiluliikkeeseen ja tilasimme varusteet ja pelipaidat kuudelletoista pelaajalle. Tuntui hienolta, kun yhtäkkiä kaikilla oli pakasta vedetyt ja yhtenäiset varusteet", Vuorela lisää.

Kurikkaan liitetyllä Jalasjärvellä ei ole tekojääkenttää. Lähin jäähalli on Kurikan keskustassa 26 kilometrin päässä.

Paikallinen jääkiekkotoiminta hiipui sen jälkeen, kun Jalasjärven Jääurheilijat lopetti toimintansa muutama vuosi sitten.

Sikaköörin ansiosta jääkiekkoinnostus on roihahtanut jälleen liekkeihin ja levinnyt Jalasjärven sivukylille asti. Kaukaisimmat pelaajat saapuvat harjoitusvuorolle 60 kilometriin päästä.

Pienestä kaveriporukasta on kasvanut paikkakunnalle varteenotettava liikuttaja. Porukan Whats­App-ringissä on jo 45 pelaajaa.

"Innostus on tullut yllätyksenä. Ensimmäisenä syksynä tuntui aika toivottomalta saada jäälle tarpeeksi pelaajia, joilla on varusteet. Silloin meidän piti käskemällä käskeä porukkaa mukaan, että saatiin pelit pystyyn. Nyt mukaan on tullut kaverin kaveria", Samu Vuorela toteaa.

Joukkueella on yhdet kahden tunnin treenit kerran viikossa. Monelle viikon höntsävuoro on tärkeä henkireikä. "Tulee hyvälle mielelle, kun saa urheilla joka viikko säännöllisesti. Porukalla pelaaminen kasvattaa ryhmähenkeä", Tommi Pakkala kehuu.

Sikaköörin joukkueessa on leveät ovet. Joukkueeseen ovat tervetulleita kaikki lajista kiinnostuneet. Vain harvalla pelaajalla on junioritaustaa jääkiekosta.

Myös Pakkala puki jääkiekkovarusteet päälle ­ensimmäisen kerran parikymppisenä.

"Jääkiekko ei kiinnostanut minua yläasteella. Aloin käydä ulkojäillä vasta aikuisiällä. Joskus harmittaa, kun en alkanut pelata nuorempana", 26-vuotias mies toteaa.

Kurikassa on hyvät puitteet harrastejääkiekkoilulle. Pienellä paikkakunnalla juniori- ja edustuskiekkotoiminta on vähäisempää kuin isoimmissa kaupungeissa, joten harrastajille jää enemmän jäävuoroja.

"Harrastetoiminta on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen viiden vuoden aikana tällä seudulla, mutta vastaavasti juniori- ja edustuspuolella kärsimme pelaajapulasta. Esimerkiksi 2009 syntyneitä pelaajia on vain viisitoista, vaikka heitä käy kymmenien kilometrien säteeltä. Takavuosina saimme samasta ikäryhmästä kaksi joukkuetta", jääkonetta kuljettava Kurikan Ryhdin juniorivalmentaja Mikko Markkila toteaa.

Meininki on kannustava. Viikoittaiset treenit ovat silkkaa pelaamista. Lämärit ja taklaaminen ovat kiellettyjä.

Sikakööri on osallistunut hallisarjaan paikallisten harrastejoukkueiden Lerppojen, Kyrönjoen Persevän, Mietaankylän Devilsin sekä Kauhajoen Atrian joukkueen kanssa. Pari voittoakin on saatu plakkariin.

"Meillä ei ole pelillisiä tavoitteita. Tärkeintä on kuntoilla ja tavata kavereita", Samu Vuorela tiivistää lätkäjenginsä sisimmän.