Elintarvikesektorin rahavirrat kääntyvät kasvuun

Viime vuoden aikana Suomessa siirryttiin huomaamatta taantumasta suoraan nousukauteen. Suhdanteen kääntyminen näkyy myös elintarvikesektorilla. Ruuan hinnan lasku pysähtyi.

Teollisuuden liikevaihto ja volyymi kääntyivät kasvuun ja myös vientimarkkinoilla oli vaihteeksi selvästi valoi­sampaa.

Maatalouden tuottaja­hinnoissa käänne näkyy hieman viiveellä, mutta etenkin maitomarkkinoiden osalta kriisi voidaan katsoa selätetyksi.

Perinteisesti suhdanneheilahteluiden vaikutukset jäävät ruokasektorilla usein maltillisemmiksi, koska ruoka on välttämättömyyshyödyke. Kaikkien täytyy syödä.

Esi­merkiksi finanssi­kriisi heilautti kansainvälistä maatalous­kauppaa ja sen kasvua vain vähän, vaikka muuten vaikutukset kansainväliseen kauppaan olivat merkittäviä.

Tilastojen valmistuminen vuodelta 2017 auttaa elintarvike­sektorin suhdannekäänteen hahmottamisessa.

Maatalouden tuottaja­hinnat nousivat viime vuonna kauttaaltaan. Samaan aikaan kustannusten lasku pysähtyi. Maatalouden kokonais­tuotanto pysyi edellisvuoden tasolla, vaikka viljasato jäikin kasvukauden heikkojen sääolo­suhteiden seurauksena normaalia pienemmäksi.

Maatalousmarkkinoiden integroituminen on parantanut markkinoiden toimintaa myös Suomessa.

Viljamarkkinoilla hinnat reagoivat tarjonnan niukkuuteen. Leipävehnän tuottaja­hinnat nousivat Suomessa syksyn ja alkutalven aikana Euroopan korkeimmiksi.

Markkinoiden toimivuus ei kuitenkaan aina tarkoita pelkästään sitä, että hinnat nousevat. Myös hintojen lasku on osoitus markkinoiden toimi­vuudesta.

Rehuviljan hinta reagoi rehuviljan kasvaneeseen tarjontaan pysymällä suhteellisen matalalla tasolla. Kasvanut hintaero laatuviljan ja rehuksi kelpaavan välillä on samalla osoitus siitä, että laadun tuottaminen maksaa itsensä takaisin.

Markkinoiden integroitumisesta huolimatta maa­talouden tuottajahintataso määräytyy ensi sijassa koti­maan kysyntä-tarjonta-­tilanteen pohjalta. Sianlihan tuottajahintakehitys on tästä hyvä esimerkki. EU:n keskimääräinen sianlihan hintataso nousi 15 prosenttia vuodesta 2015 vuoteen 2017.

Suomessa vastaava hintamuutos oli reilun prosentin nousu. Hintojen nousu jäi vajaaksi etenkin kotimaan kireän kilpailun ja ohkaisten vientimarkkinoiden takia.

Lihamarkkinoiden tiukan kilpailun seurauksena kotimainen kauppa pystyi kilpailuttamaan lihataloja toisiaan vastaan ja toisaalta suhteellisen edullisilla tuontihinnoilla. Samaan aikaan lihan vienti EU:sta muualle maailmaan veti hyvin, mutta Suomi ei päässyt kasvun imuun mukaan.

Seuraukset näkyivät lihan kuluttajahinnoissa. Lihan kuluttajahintojen lasku alkoi toukokuussa 2014 ja hinnat laskivat vuoden 2017 loppuun saakka. Hinnat laskivat enemmän verrattuna kulutuksen kasvuun. Lihasektorin rahavirrat pienenivät. Teollisuuden maksukyky heikkeni ja maatalouden tuottajahinnat pysyivät alhaalla.

Kokonaisuudessa Suomalaisen maatalouden kilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla on kuitenkin asteittain parantunut.

Maatalouden rakenteen muutoksen seurauksena työvoiman tuottavuus on maataloudessa hyvä. Tanskassa maatalouden tuottama lisäarvo työntekijää kohden on omassa luokassaan, mutta ero Saksaan ja Ranskaan ei ole kovinkaan merkittävä.

Kokonaistuottavuuden osalta tilanne ei ole ihan yhtä hyvä, mutta siinäkin on tapahtunut muutoksia suhteessa muiden maiden kehitykseen.

Suomessa tuotetaan samalla määrällä maatalouden tuotantopanoksia kymmenen prosenttia enemmän vuoteen 2005 verrattuna. Samaan aikaan esimerkiksi Tanskassa sama mittari kertoo viiden prosentin kokonaistuottavuuden laskusta.

Yleisen talouden kasvu luo valoa myös elintarvike­sektorille. Kuluttajien ostovoiman kasvu siirtää kulutusta taas enemmän lisäarvo­tuotteisiin. Hinnan sijaan kilpaillaan enemmän laadulla.

Elintarvikesektorin raha­virrat kääntyvät kasvuun. Kuluttajat kantavat kauppaan enemmän rahaa. Teollisuuden asema suhteessa kauppaan vahvistuu ja teollisuuden tuottaja­hinnat kääntyvät nousuun.

Tämä vetää myös maa­talouden tuottajahinnat nousuun.