Maaseutu luo tulevaisuuden kasvua

Kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunen julisti viime viikolla, että Euroopan komission budjettikehys ottaa askelia oikeaan suuntaan. Virkkusen mielestä on tärkeää, että painopistettä siirretään maataloudesta ja aluekehittämisestä ”tulevaisuuden kasvua” tukeviin hankkeisiin. Virkkusen lausunto on käsittämätön, sillä maatalous ja aluekehittäminen nimenomaan ovat tulevaisuuden kasvua tukevia asioita.

On tietysti selvää, että Virkkunen joutuu tukemaan budjettia, joka on osaltaan kokoomuskomissaari Jyrki Kataisen käsialaa. On kuitenkin pelottavaa, jos puolueessa aidosti ajatellaan, etteivät maatalous ja aluekehittäminen luo kasvua.

Kaupungistuminen on syytä tunnustaa globaaliksi megatrendiksi, mutta kukaan ei tunnu pohtivan, mitä mahdollisuuksia se meille avaa ja mitä se tarkoittaa Suomen kaltaisessa pienessä, mutta suuren pinta-alan omaavassa maassa.

Vaikka kaupunkeihin muuttavat pääsevätkin pakoon luontoa ja metsien villipetoja, joiden parissa me maalaiset jatkuvasti elämme, eivät he sentään yhtä asiaa kykene pakenemaan. Sen nimi on nälkä.

Kaupungistuminen nostaakin puhtaan ruoan kysyntää ja hintaa. Tämä ruoka taas on tuotettava maaseudulla muiden kaupunkilaisten tarvitsemien raaka-aineiden ja tuotteiden lisäksi. Vaikka kaupunkiviljely hieno ja kannustettava harrastus onkin, ei sillä kaikkia kaupunkilaisia ruokita. Etenkään kun lihakarjaa ei ainakaan toistaiseksi saa kerrostalojen katoilla kasvattaa.

Sama koskee tietysti vaikkapa puuta, paperia, rakennusmateriaaleja ja kännyköissä sekä hipstereiden nenärenkaissa käytettäviä metalleja. Ne tulevat alun perin jostain aivan muualta kuin sieltä kaupan hyllyltä josta ne ostetaan.

Miksi tätä tosiasiaa pyritään pakoon? Vai onko niin, että kokoomuksen ja vihreiden unelmayhteiskunnaksi on jo muodostunut pinta-alaltaan 95 prosenttisesti autio valtio, joka tuo kaikki kulutushyödykkeensä ulkomailta? Tällainen ajattelumalli on paitsi kansantaloudellisesti typerä, niin ennen kaikkea se on huoltovarmuudellisesti vaarallinen.

Kääntäisimmekö siis ajattelumme siihen, miten otamme kaiken irti kaupungistumisesta antaen sitä kautta myös Suomen eri alueille mahdollisuuksia maaseutuistua? Maailman väkiluku kasvaa edelleen vauhdilla, ja jossain se ruoka on kasvavalle väestölle tuotettava. Ilmastonmuutoksen myötä tämä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa ennen kaikkea pohjoisella pallonpuoliskolla.

Aluekehitys taas liittyy tähän samaan kokonaisuuteen, sillä toimivaa ja kestävää aluerakennetta ei voida maaseudullekaan rakentaa pelkästään yhden toimialan varaan, vaan meidän on luotava monenlaisia mahdollisuuksia eri elinkeinoille. Katsokaa vaikka Lapin matkailua, joka on tällä hetkellä koko kansantaloutemme veturi.

Mikäli Suomi tunnustaa, että osaltaan hajautettu yhteiskuntarakenne on sille pikemminkin kilpailuetu kuin -haitta, voimme lopettaa välittömästi kaikenlaisen vastakkainasettelun kaupunkien ja maaseudun välillä sekä keskittyä kehittämään maatamme yhtenä kokonaisuutena.

On hyvä että kaupunkiseudut kehittyvät, mutta Suomessa ne eivät koskaan tule pärjäämään ilman elinvoimaisia maakuntia ja maaseutua. Ei vaikka Tuomas Enbuske kirjoittaisi aiheesta tuhatkin kolumnia.

Siksi onkin tärkeää, että teemme nyt vielä kaikkemme, ettei EU leikkaa maatalousbudjettiaan tai aluekehitysrahojaan, joita muuten käytetään myös kaupunkeihin. Ei leikata tulevaisuuden kasvulta. Suomi ei nimittäin koskaan tule erityispiirteidensä takia menestymään apinoimalla Keski-Eurooppaa, vaan meidän on jälleen kerran löydettävä oma tiemme.