Edelleen melko passiivinen metsänomistaja
1.4.202002:00
Puolitoista vuotta sitten kirjoitin kolumnin, jossa tunnustauduin passiiviseksi metsänomistajaksi. Nyt metsänomistajuutta on takana kaksi kertaa niin pitkään kuin viimeksi, ja passiivisuus jatkuu.
Vaikka metsä sijaitsee vain tunnin ajomatkan päässä kotoa, on paljon hyviä
(teko)syitä jättää sen hoitaminen rempalleen.
Sitten saapuu postia, ja metsäasiat muistuvat mieleen ohikiitäväksi hetkeksi. Kuukautta myöhemmin huomaa, että metsänhoitoyhdistyksen jäsenmaksulasku on hautautunut postikasan alimmaiseksi ja on edelleen maksamatta.
No okei, sain minä viime vuonna tilattua taimikonhoidon parille toivottoman oloiselle kuviolle.
Olen laatinut metsätalouden veroilmoituksen kahdesti. Ihan ensimmäisenä vuonna sen laatiminen unohtui, mutta onneksi sekin on meille passiivisille täysin luvallista.
Vielä viime keväänä kiinteistöyhtymällämme ei ollut Y-tunnusta. En siis päässyt kirjautumaan Omavero-palveluun, vaan jouduin täyttämään paperisen veroilmoituksen.
Tänä vuonna ongelmia tuli jälleen, kun yritin päästä käyttämään Omaveroa. Kävi ilmi, että yhtymä tarvitsee Y-tunnuksen lisäksi Katso-tunnisteen. Sen saa, jos lähettää osakkaiden allekirjoituksilla varustetun valtakirjan Katso-tukipalveluun, En enää ehtinyt hankkia toisessa kaupungissa asuvan toisen osakkaan allekirjoitusta valtakirjaan. Täytin jälleen paperisen veroilmoituksen.
Maaliskuun alussa tuli postia verottajalta. Yhtymällemme oli luvassa veronpalautusta. Kirjeessä ei kerrottu summaa, muuta siinä käskettiin ilmoittamaan tilinumero Omaverossa. Kirje jatkui tylysti: "Tilinumeroa ei voi ilmoittaa puhelimitse eikä vastaamalla tähän kirjeeseen."
Nyt valtakirja Katso-tunnisteen saamiseksi on täytetty. Jännityksellä odotan, miten prosessi etenee. Todennäköisesti paperinpyörittelyn määrä ei ole missään suhteessa palautuksen suuruuteen.
Jännittävä kuvio metsänomistajuudessa on myös metsätilan jakaminen, joka on yhä kesken. Siis siitä huolimatta, että jaetun metsätilan kummankin puoliskon omistajat hoitavat tilojaan tahoillaan.
Kuolinpesän jako valmistui keväällä 2018, eli metsätilan lohkominen käynnistyi silloin.
Kesällä 2019 Maanmittauslaitos erinäisten patistelujen jälkeen jalkautui metsään ja kiikutti rajapyykit paikoilleen. Kuvittelin, että homma oli hoidettu. Mitä vielä! Vuodenvaihteessa kävi ilmi, että tietokannoissa metsätila näkyy yhä jakamattomana. Selvisi, että metsätilan lohkominen pitää saattaa loppuun toimituskokouksessa, jota Maanmittauslaitos ei ollut saanut aikaiseksi järjestää.
Maaliskuun alussa kauan odotettu kutsu toimituskokoukseen saapui. Kokous oli tarkoitus pitää saman kuun loppupuolella. Sitten saapui toinen kirje: "Suomen hallitus on todennut yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa Suomen olevan poikkeusoloissa koronavirustilanteen vuoksi. Tämän johdosta toimituskokous peruutetaan."
Metsätila on siis edelleen jakamatta.
Ilmeisesti sillä ei ole väliä minkään käytännön asian kannalta.
Niinpä maksoin metsänhoitoyhdistyksen jäsenmaksun kuukauden myöhässä. Kysäisin heti perään, olisikohan syytä tehdä jotain niille toissavuotisille kirjanpainajatuhoille, joista on jo vakuutuskorvauksetkin saatu.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
