Suomen kesä on tehty tapahtumista: mitä enemmän niitä on, sen parempi
Hiekkateitä, parhaat päivänsä nähneitä tanssilavoja klassisessa maalaismaisemassa, tanssikansaa kesävaatteissaan. Hiki haisi ja hyttysiäkin oli aivan varmasti.Kokkokin syttyi, hyönteisiä huidottiin, taas on elokuu.
Veikkaisin, että moni suomalainen sanoo kesän olevan vuodenajoista paras. Kesän paremmuus on todennäköisesti iskostettu meihin jo peruskoulun opetussuunnitelmassa. Suvivirsi ja kesäloma. Kesällä on loma. Pitkä, ihana loma.
Olin vajaan viidentoista ikäinen, kun kummisetäni päätti viedä minut juhannustansseihin aivan oikealle tanssilavalle. Eikä pelkästään yksiin tansseihin, vaan hän kierrätti minua vihreällä ladallaan useammassakin keskikesän juhlapaikassa samalla reissulla.
En harrastanut paritansseja, tietenkään, ja musiikkimakuni oli kaikkea muuta kuin valssi-, humppa- tai tangopohjaista poljentaa, mutta kokemuksena se jäi mieleen. Tai oikeastaan on käynyt niin, että aika on kullannut illan muistoa ja mielessäni tuo seikkailu on saanut markkupölösmäisen, elokuvallisen, maaseutukuvauksen kehyksen. Hiekkateitä, parhaat päivänsä nähneitä tanssilavarakennuksia klassisessa maalaismaisemassa, tanssikansaa kesävaatteissaan. Hiki haisi ja hyttysiäkin oli aivan varmasti. Ei rokista ja jalkapallosta intoilevalle esiteinille kaikista kiinnostavin yhdistelmä, mutta en voinut kiistää, etteikö illassa olisi ollut riehakasta juhlan tuntua. Se oli hieno ilta.
Maalla kun asuttiin, kesän kulkuun liittyi oleellisesti tietyt kesätapahtumat. Joka kesä käytiin luonnollisesti maatalousnäyttelyissä mutta myös erilaisissa urheilutapahtumissa, raveissa ja joskus kesäteatterissa. Yhtenä kesän kohokohtana olivat kotikunnan pitäjänmarkkinat. Rientoja riitti – ei maalla ihan pelkästään töitä tehty!
Varsinkin nämä pitäjänmarkkinat kuuluivat kaikkien tapahtumakalenteriin. Se oli kaksipäiväinen markkinatapahtuma, jossa kunnan yrittäjät ja yhdistykset esittäytyivät. Myytiin makkaraa, lettuja ja t-paitoja. Joka kojussa oli kai omat arpajaiset – sekä aina päivän päätteeksi tanssit.
Paikallinen kulttuurisihteeri tokaisi tällöin, että ruvetaan vaikka kantamaan eukkoja – ja Suomen kesän eeppisin klassikkotapahtuma sai alkunsa, eukonkannot.
Tällä hyväksi koetulla ”festivaalisisällöllä” pärjäiltiin vuosikymmeniä, kunnes 1990-luvulla tapahtumaan haluttiin lisää potkua. Paikallinen kulttuurisihteeri tokaisi tällöin, että ruvetaan vaikka kantamaan eukkoja – ja Suomen kesän eeppisin klassikkotapahtuma sai alkunsa, eukonkannot.
Paikallisesti se oli välitön hitti, ja muutamia vuosia myöhemmin kävijöitä alkoi tulla ulkomaita myöten. Ensimmäinen ei-suomalainen maailmanmestaripari kruunattiin jo vuosikymmenen lopulla. Aikana, jolloin ei ollut sosiaalista mediaa, akankannon, niin kuin meilläpäin sanotaan, kansainvälinen menestyskulku oli hämmentävän nopeaa.
Vaikka moneen kertaan olen kuullut sarkastisia kommentteja siitä, kuinka kuka tahansa voi keksiä jonkin pöhkön lajin ja rakentaa sen ympärille menestyvän kesätapahtuman, niin pakko on vaan ihailla sitä tarmoa ja omistautumista, jolla tuota ”eventtiä” on kehitetty kuin jotain alustatalouden startup-firmaa. Toivottavasti tajuavat hakea seuraavaa rahoitusta myös Business Finlandilta.
Suomen kesä on tehty tapahtumista. Mitä enemmän niitä on, sen parempi. Kaikelle on kysyntää. Jos joku haluaa järjestää, sanotaan nyt vaikka koivuvastojen sitomisen nopeuskilpailun silmät sidottuna, niin se hänelle suotakoon. Sillä on aivan varmaa, että löytyy toinen, ja useampikin suomalainen, joka haluaisi tuohon kisaan osallistua. Ja vielä useampi haluaa tulla katsomaan sitä jännitysnäytelmää.
Aijai, sitä katsojien kihelmöivää odotusta, kun kilpailijat valmistautuvat suorituksiinsa. Katsomossa veikkaillaan voittajaa ja vertaillaan jo kokemuksia siitä, millainen on hyvä saunavasta. Vai vihta? Hieman epäillään saksalaisen osallistujan mahdollisuuksia – höhö, tietäneekö edes kummasta päästä oksat laitetaan yhteen.
Taivaanrannassa jyrähtää ukkonen ja kisa laitetaan käyntiin – ei tässä sokerista olla. Kun alkuerät on käyty, mennään auttamaan nyhtöpossuburgerimyyjää, kun sadevesi meinaa kertyä teltan katolle ja kotiin lähtiessä on bbq-kastiketta suupielessä ja kesäpaidan rintamuksessa ja kainalossa arpajaisvoittona saksalaisen solmima vasta. Sillä sitten löylytellään koko ilta hymyssä suin. Osasipas, hitto vie, hyvästi sitoakin.
Pitkää kesää kaikille!
Kirjoittaja on näyttelijä, joka paiskii osa-aikatöitä kotitilallaan Sonkajärvellä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
