Pieni maa ei elätä kahta kansaa

Mielipide

24.3.202101:00

Kolumni

Jussi Martikainen

Ajelimme kaverin kanssa reilu viikko sitten pohjoisesta etelään. Vaikka oli pyhäpäivä, rekkoja lasteineen virtasi tasaisesti molempiin suuntiin. Tornionjoen takana näimme korona-Ruotsin maisemat. Jokivarren ja rannikon tehtaat puskivat turvallisen tasaisesti höyryjään pakkastaivaalle.

Radiossa uutiset kertoivat koronan vaikutuksista paikallisten ihmisten ja yritysten elämään. Jäätiedotuksen perusteella murtajat olivat töissä ja avustivat laivoja pohjoisen satamiin.

Kemin kohdalla melkein aisti sen ilon ja toiveikkuuden, jota Metsä Groupin tuore tehdaspäätös säteilee pohjoiseen Suomeen. Etelämpänä Äänekoskella saman firman tuore tehdas näytti haukkaavan metsätyömaiden kuitulähetyksiä kymmenen rekan tuntivahdilla.

Tienvarsipitäjien liepeet kasvoivat monenlaista verstasta, liikettä ja huoltamoa. Metsää, peltoa, navetoita ja rehusiiloja näkyi matkalla paljon. Samoin kolme vireää yliopistokaupunkia.

Kun ajaa läpi Suomen, ymmärtää, mistä hyvinvointi saa polttoaineensa.

Nelostien varrella näyttää asuvan ainakin sosiaali- ja kristillisdemokraatteja, vihreitä, perussuomalaisia, vasemmistoliittolaisia ja kokoomuslaisia. Epäilemättä joukossa on myös keskustan, RKP:n ja LiikeNytin kannattajia.

Reilun satasen vauhdistakin näkee, että melko hyviä ja vastuullisia suomalaisia ovat. Kukin pohtii omaa ja ympäristönsä toimeentuloa omasta parhaasta ymmärryksestään. Konflikteihin tai mielenilmauksiin emme törmää.

Taukopaikan paikallislehti ei käsittele Venäjää, USA:ta eikä ilmastonmuutosta, vaan kunnan rakennuslupia, aloittavaa yritystä ja koulujen koronajärjestelyjä. Routalevyt ja pilariharkot ovat rautakaupassa tarjouksessa.

Näin elää maailman onnellisin kansa.

Lyhyen lomareissun pidin käytännössä uutispaastoa. Uutismiehelle on pelottavaa, kuinka hyvin ihminen tulee toimeen ilman uutisia.

Paaston jälkeen melkein hätkähtää eroa "valtakunnan uutisten" ja suomalaisen arjen välillä. Eipä silti – Afrikan ja Australian tapahtumat koskevat toki meitäkin. Varmasti jaamme myös huolen, kuinka ilmastonmuutosuutiset ovat jääneet koronauutisten jalkoihin.

Valtamedioiden uutiset ovat aika pääkaupunkikeskeisiä. Niissä esiintuodut yhteiskunnan ongelmat tuntuvat Kehä III:n ulkopuolelta katsottuna usein etäisiltä, jopa elitistisiltä.

Maalaiselle on erikoista kuunnella metropolissa asuvan asiantuntijan käsityksiä maa- ja metsätalouden tai teollisen tuotannon tuhoisista vaikutuksista. Turve on tehty uusiutumattomaksi, ja metsiä pitäisi hoitaa Venäjän malliin.

Maalaisen kuplasta tuntuu, että asiantuntijan leipä on aika helpossa.

Suomen menestystarina on luotu usein riidellen. Olemme silti erimielisinäkin jakaneet saman maailman ja todellisuuden. Nyt todellisuudet uhkaavat erkaantua.

Tähän vaikuttavat paitsi uutiset, myös se, mistä ei uutisoida. Lisäksi sosiaalinen media jakaa meitä yhä syvemmälle omiin kupliimme – algoritmi säästää meitä ikäviltä tiedoilta.

Jos koronakriisissä on jotakin hyvää, se on pakottanut suomalaiset taas samaan todellisuuteen. Se on tarpeen myös koronalaskua maksaessa. Menestyäkseen pienessä maassa ei voi asua kahta kansaa.