Media hengittää maksavista lukijoista ja ilmoittajista — ilman kiinnostavia sisältöjä ei ole tilaajia eikä myyntitulojakaan
Tarve kriittiselle ja kiinnostavasti toimitetulle medialle ei ole hävinnyt mihinkään. Lehtiä luetaan enemmän kuin milloinkaan — verkossa.
Mediataloja koetellaan taloudellisesti. Kuvassa on kerättynä kunkin mediabrändin viimeisiä printissä julkaistuja numeroita kotimaassa ja ulkomailla. Kuva: Kimmo LundénMediatoimiala hakee uutta ja toimivaa ansaintalogiikkaa vuodesta toiseen. Olen ollut mukana etsinnöissä.
Yli 35-vuotisen talousjournalistin urani aikana olen saanut kokea niin internetin tuoman murroksen kuin tekoälyn tuoman muutoksen työnkuviin ja toimituksiin. Sinä aikana tiedotusvälineet ovat siirtyneet verkkoon osin asteittain, osin kertaheitolla.
Tarve kriittiselle ja kiinnostavasti toimitetulle medialle ei ole hävinnyt mihinkään. Sanomalehtiä luetaan enemmän kuin milloinkaan – verkossa.
Printin kuolemaa on ennustettu, ja hautajaispäivää on aina siirretty vuosilla eteenpäin. Kukaan ei tiedä, milloin loppu sille taloudellisesti tulee, jos tulee.
Printti kelpaa kustantajille tasan niin kauan, kun se tuo enemmän rahaa kuin vie. Uutismedian jäsenlehdille printti tuo myyntituloista keskimäärin yhä noin 70 prosenttia ja digi 30 prosenttia.
Ilmoitusten myynti ei riitä yksinään maksamaan verkon sisältöjä, vaikka paino- ja postikulut säästyvätkin.
Median ansaintamalli muuttuu. Työnkuvat toimituksissa muuttuvat.
Media- ja kirjapainoalalta on poistunut kymmeniä ammatteja ja työvaiheita minunkin työurani aikana: käsinlatomon faktori, ilmoituslatoja, litografi, oikolukija, purkaja, rotaatioapulainen...
Viimeksi automaatio on korvannut osan toimitussihteerien työstä.
Konsultit ja mediatutkijat arvelivat vielä 2000-luvun vaihteessa, että ilmoitukset verkossa riittäisivät kustantamaan verkon sisällön tuottamisen.
Väärin. Ilmoitusten myynti ei riitä yksinään maksamaan verkon sisältöjä, vaikka paino- ja postikulut säästyvätkin. Kansainväliset jätit Meta ja Google alustoineen harjaavat verkon mainostuloista leijonanosan myös Suomessa.
Tuleeko vaihe, jossa päivälehdetkin ilmestyvät paperisina vain kerran viikossa? Siltä se minusta vahvasti näyttää.
Työskentelin kolmesti viikossa printtinä julkaistavassa Maaseudun Tulevaisuudessa. Julkaisukerrat printissä ovat pitäneet pintansa, verkossa MT ilmestyy päivittäin.
Lukijoiden houkutteleminen uskollisiksi digitilaajiksi on silti monelle lehdelle suuri haaste. Digihypyssä on mahdollista myös onnistua.
Vain taloudellisesti kannattava media pystyy säilyttämään luotettavuutensa.
Sanomalehden ytimessä niin verkossa kuin printissäkin on lukijoiden luottamus.
Vain taloudellisesti kannattava media pystyy säilyttämään luotettavuutensa. Kun tiedotusväline on taloudellisesti kannattava, sen on helpompi olla riippumaton mainostajista ja poliittisista päättäjistä.
Oxfordin Reuters Institute tutkii vuosittaisessa, globaalissa julkaisussaan kuluttajien luottamusta mediaan. Suomi on pysynyt luottamusrankingin kärjessä.
Tiedon tarve ei ole hävinnyt minnekään – päinvastoin. Ilman kiinnostavia sisältöjä ei ole tilaajia eikä ilmoittajiakaan.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n pitkäaikainen taloustoimittaja, joka eläköityi toukokuun alussa.Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
