Vaihtoehto oli tuen loppuminen
Sirkka-Liisa Anttila kirjoitti (MT 19.5.), että kokoomus teki virheen 141-tukineuvotteluissa kun oikeuspohjaa lähdettiin muuttamaan.
Anttilan kritiikissä on hämmästyttävintä sen läpinäkyvyys.
Hufvudstadsbladet kirjoitti jo 15.7.2010 maatalouskomissaari Dacian Ciolosin vierailusta Suomessa, jolloin komissaari jo varoitteli 141-tuen väliaikaisesta luonteesta.
Silloinen maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila kommentoi tulevaisuutta sanomalla Mari Kiviniemen hallituksen tavoitteena olevan, että ratkaisu kansallisesta tuesta voitaisiin liittää EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan, jotta nykyinen epävarmuus korjaantuisi.
Tämä on juuri se ratkaisu, jonka ajoin läpi Euroopan parlamentissa loppuvuodesta 2013.
Anttilan lausunto vuodelta 2010 osoittaa, että keskusta oli tietoinen 141-tuen jatkamisen mahdottomuudesta tällä neuvottelukierroksella ja olisi päätynyt samaan ratkaisuun.
Tuoreet kommentit kokoomuksen kyvyttömyydestä asian hoidossa näyttäytyvät vain ja ainoastaan tyhjinä vaalipuheina.
Keskusta haluaa nyt uskotella, että pöydällä olisi ollut kaksi vaihtoehtoa, vanha tuki tai uuden mallinen ratkaisu. Tosiasia on, että pöydällä oli kaksi vaihtoehtoa, mutta ne erosivat ratkaisevasti yllä olevasta harhakuvasta.
Vaihtoehtoina olivat tuen loppuminen seinään tai ratkaisun liittäminen yhteisen maatalouspolitiikan alle. Kokoomus kantoi vastuunsa ja ajoi läpi viljelijälle parhaan vaihtoehdon.
Olen toistuvasti ja kärsivällisesti oikonut vääriä käsityksiä asian ympärillä vakuuttamalla, ettei kyse ollut tahdon puutteesta. 141-kortti katsottiin loppuun asti, mutta tuen pysyminen entisellään ei ollut komission mukaan neuvoteltavissa.
Anttilan kommentti paljastaa lopullisesti, ettei keskustalla olisi ollut samassa tilanteessa tarjolla ainuttakaan nyt nähtyä ratkaisua parempaa vaihtoehtoa. Tässä valossa on selvää, että Anttilan kritiikki päätöstä kohtaan kumisee tyhjyyttään.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
