Veroilmoituksen parissa kuluu aikaa

Olen seurannut vuosikymmeniä maa- ja metsätalouden veroilmoituksen kokoon saattamista ja tehnyt niitä myös itse. Maalla tammi- ja helmikuu ovat olleet perinteisesti aikaa, joka tilan paperitöistä vastuussa olevalta on kulunut tiiviisti työhuoneessa pähkäillessä.

Ensimmäinen mielikuvani maatilan veroilmoituksen tekemisestä minulla on, kun olin noin viisivuotias. Siihen aikaan tilaa piti isoisäni.

Verotus ei tuolloin perustunut muistiinpanoihin, mutta kuitteja oli pöydän täydeltä kumpuilevassa kasassa. Sininen tupakansavu täytti huoneen.

Kokonaisen talvisen päivän isoisäni pohdiskeli veroasioita naapurin isännän kanssa. Enimmäkseen taisivat kylläkin politikoida, koska mitään ilmoituslomakkeen täyttämiseen liittyvää mielikuvaa ei minulla tuolta päivältä ole jäänyt mieleen.

Varmasti kovin työ kaikkina näinä vuosikymmeninä tehtiin silloin, kun maatilaverotuksessa vuonna 1968 siirryttiin nykymuotoiseen, muistiinpanoihin perustuvaan verotukseen.

Silloin on muun muassa tehty tarkat luettelot niin rakennuksista kuin koneistakin. Arvatenkin ankara ponnistus, koska aiemmin kyseisiä tietoja ei ollut tarvittu.

Vuoden 2010 lopulla on julkaistu valtiovarainministeriöllä, verohallinnolla ja tullilaitoksella teetetty karkea arvio verotuksen yrityksille aiheuttamasta hallinnollisesta rasitteesta vuoden 2006 tasolla.

Hallinnollisen rasitteen kokonaiskustannuksiksi arvioitiin yhteensä 446,5 miljoonaa euroa, josta yritystulon veron hallinnollinen rasite arvioitiin 185 miljoonaksi euroksi. Tähän sisältyi myös maatilatalous. Erikseen olivat lisäksi muun muassa arvonlisäverotus, 160,4 miljoonan euron rasitteet, ja työnantajasuoritukset, joiden hallinnollinen rasitus oli 90 miljoonaa euroa.

Tuolloin arvioitiin, että noin 30 prosenttia maatalouden harjoittajista oli tilitoimistojen asiakkaina. Ajankäytöstä arvioitiin, että itse velvoitteensa hoitava käyttää työhön noin kaksinkertaisen ajan tilitoimistoon verrattuna.

Ihan tuon kaksinkertaisen ajankäytön en usko riittävän. Sen verran pelkkä vuosittainen asioihin perehtyminen jo vie aikaa, vaikka muutoksia ei paljon olisikaan.

Verotuksen perusperiaatteet on joka tapauksessa kahlattava muistin tueksi läpi.

Tilitoimistoilla yksi perehtyminen perusteisiin, tarvittavin kertauksin, riittää koko maatila-asiakaskunnan hoitamiseen. Muistiinpanopuolen kokoaminenkin hoituu rutiinilla.

Aikaa vievintä veroilmoituksen tekemisessä on kokemukseni mukaan laskuvirheiden etsiminen muistiinpanoista. Tuskallista on etsiä, mistä muutaman sentin ero tilisarakkeiden loppusummissa johtuu.

Tavallisesti virhe löytyy väärään järjestykseen paperiseen tilikirjaan kirjoitetuista tai sähköiseen järjestelmään näpytellyistä luvuista. Jos niitä on useammassa merkinnässä, aikaa kuluu, varsinkin tottumattomalta laskijalta.

Joskus on kuitin tosiasiallista sisältöäkin pähkäilty koko kylän voimin: "Mikä ihmeen Puuma?". Lopulta selvisi, että pitkän numerosarjan ja tuotemerkin takaa löytyivät kottikärryt.

Voimia ja sitkeyttä parhaillaan muistiinpanojen ja veroilmoituksen kanssa painiville!