Viritä paistinlasta postiluukkuun ja haaveile ristivedosta ‒ Suomen rakennuskanta yrittää saada vihaamaan hellettä

Kaikilla ei ole mahdollisuutta paeta hellettä. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää

Olen eräässä asiassa periaatteen ihminen. En nimittäin koskaan valita Suomessa siitä, että ulkona olisi liian kuuma. Suomen kesä vain sattuu olemaan sen verran lyhyt ajanjakso, että olen päättänyt säästää säästä marmattamisen muihin vuodenaikoihin.

Kyse ei ole siitä, että olisin hellehullu vilukissa, vaan päinvastoin: viihdyn myös avannossa ja kuljen t-paidassa ja shortseissa siinä vaiheessa, kun vastaantulijalla on kevyttoppatakki.

Lämmön- ja kylmänsietokyky on osittain tottumiskysymys. Duodecim-lehdessä vuonna 2005 julkaistu tutkimus osoittaa, että koleuteen tottuneiden suomalaisten kuolleisuus on pienimmillään, kun ulkona on 14 astetta. Ei tarvitse mennä kuin Välimerelle asti, niin kuolleisuus on pienimmillään suomalaisittain jo suhteellisen harvinaisissa 22‒25 asteen lämpötiloissa. Tropiikissa kuolleisuus ei nouse edes 30 asteessa.

Tutkimus nousee otsikoihin usein helleaaltojen aikaan, kuten tänä kesänä (HS 29.6.2022). Samoina päivinä saa yleensä havaita, että tuulettimet on myyty loppuun ja että kodin viilennysratkaisuja tarjoavissa yrityksissä puhelin tuuttaa varattua.

Hellesäiden ongelmapuolet piilevätkin sisätiloissa vähintään yhtä paljon kuin ulkona. Ulkona liikaa lämpöä voi paeta makunsa mukaan joko varjoon tai veteen, mutta kun keho ei pääse viilenemään edes sisällä, terveys alkaa olla vaarassa. Työsuojeluhallinnon suositusten mukaan edes kevyttä istumatyötä ei pitäisi joutua tekemään yli 25 asteen lämpötiloissa, raskaammista töistä puhumattakaan.

Suomessakin on havahduttu viilennyksen tarpeeseen. Esimerkiksi Tampereen yliopiston tutkimus muistutti vuonna 2020, että Suomen energiatehokkaat ja ilmatiiviit rakennukset pitävät lämpimän ilman sisätiloissa riippumatta siitä, onko lämmön alkuperänä lämmityslaite vai auringon säteily. Jos lämpö on ei-toivottua ja se jää jumiin asumukseen, lievimmillään asukkaiden pinna kiristyy ja pahimmillaan terveys menee.

Muutama rakentamiseen liittyvä asia ei lupaa hyvää asuntojen viileyden kannalta. Ensinnäkin Suomen kasvukeskuksiin rakennetaan lähinnä pieniä asuntoja, ja esimerkiksi Helsinkiin viime vuonna valmistuneista asunnoista yli 90 prosenttia oli kerrostaloasuntoja, ja niistä kolme neljäsosaa oli korkeintaan kaksioita (IS 24.4.2022).

Lisäksi tiiviin rakentamisen ja koetun kuumarasituksen välillä on selvä yhteys. Koetulla kuumarasituksella tarkoitetaan ihmisen kokemusta ympäristönsä kuumuudesta, esimerkiksi Helsingissä tiheästi rakennetut Kehä III:n ja Tuusulanväylän ympäristöt tuntuvat herkästi grilleiltä (HS 2.7.2022).

Koska kaikilla ei ole mahdollisuutta paeta asfaltoidun ja täyteen ahdetun elinympäristönsä kuumuutta, asuntojen viilennysmahdollisuudet nousevat arvoon arvaamattomaan.

Koneellinen viilennys on toistaiseksi harvojen herkkua, mutta ulkoilma ei maksaisi mitään, jos sitä asuntoon jollain ilveellä saisi. Omalla suomalaisten asuntojen otannallani ja viileiden sisälämpötilojen mieltymykselläni katselenkin kauhulla uusien asuntojen olemattomia tuuletusikkunoita.

Olen viettänyt Suomen kesiä muun muassa tuulisella paikalla sijaitsevassa rintamamiestalossa ja 1950-luvun kerrostalokaksiossa. Kumpikin on osoitautunut sisälämpötiloiltaan oikein mukavaksi kesäasumukseksi, sillä niissä on ollut mahdollista saada aikaan kunnollinen ristiveto.

Kerran vietin Suomen kesän 22 neliömetrin putkiyksiössä, jonka ainoa ikkuna avautui etelään. Turha kai mainitakaan, että sinä kesänä rikottiin vaikka mitä helle-ennätyksiä. Selvisin trooppisista öistä virittämällä asunnon ainoaan ikkunaan kunnon hyttysverkon ja pitämällä postiluukun auki paistinlastalla.

Laiha lohtu oli se, että asunnossa ei sinä kesänä asunut esimerkiksi vanhusta, jonka terveydelle helteinen sisäilma olisi ollut vakava terveysriski.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.