MAISEMASTA lisää virtaa

Iisalmessa asuva Teija Rantala harjoittelee toista Vaarojen maratoniaan varten. Viime kerralla hän sijoittui kolmanneksi, vaikka loppumatka olikin vaikea.

”Lähdin alussa liian lujaa liikkeelle ja 30 kilometrin kohdalla tuntui kuin karhu olisi hypännyt niskaan. Loppunousu Ukko-Kolin laelle oli aikamoista taistelua, mutta hammasta purren pääsin maaliin.”

”Maalissa fiilis oli upea, vaikka joka paikka olikin kipeä.”

Vaarojen maraton lähti liikkeelle kokeiluna vuonna 2006. Sittemmin siitä on kasvanut Karelian seikkailu-urheilijoiden suosituin tapahtuma.

Kun ensimmäiselle maratonille lähtijöitä oli kymmenkunta, viime vuonna kisaan osallistui jo noin 250 juoksijaa.

Kilpailun järjestäjän Heikki Hamusen mukaan Kolin maraton tarjoaa vaihtoehdon perinteiselle maantiejuoksulle. ”Moni haluaa päästä asfalttimaratonien jälkeen erilaiseen ympäristöön.”

Upeiden maisemien keskellä kulkee teknisesti vaativa reitti. ”Vaikeusastetta tuo korkeuserojen ja kivikkoisten polkujen lisäksi sää, joka lokakuun alussa on usein sateinen ja jopa jäinen”, Hamunen kuvailee.

”Juoksukokemusta mäkisissä maastoissa on hyvä olla ennen pitkille matkoille lähtemistä. Retkimaraton ja puolikas matka ovat hyviä vaihtoehtoja ensikertalaiselle”

Kisan erikoisuutena on myös duo-sarja, jossa kahden hengen joukkueella on polkupyörä, jolla pari ajaa vuorotellen. Pyöräreitti kulkee sorateitä pitkin ja juoksureitti pitkälti Herajärven kierros -retkeilyreitillä.

Todellisille extreme-urheilijoille on lisäksi tarjolla 86 kilometrin pituinen ultramatka, joka on valittu myös Alpeilla juostavan Mont Blanc UTMB -vuoristomaratonin viralliseksi karsintakisaksi.

Energiatankkausta ei Kolin metsissä asfalttimaratonien tavoin saa. ”Vuoristomaratoneissa ei ole kädestä pitely -fiilis. Reitin varrella on ainoastaan pari vesipistettä.”

Turvallisuudesta on Hamusen mukaan kuitenkin pyritty pitämään huolta. ”Pakollisiin varusteisiin kuuluvat matkapuhelin, kartta sekä juomapullo. Ultrasarjalaisilla pitää lisäksi olla mukana GPS-paikannin ja valaisin.”

Vaativista olosuhteista huolimatta Vaarojen maratonilla ei ole sattunut pahoja loukkaantumisia.

Rantala ei lähde toiseen maratoniinsa voiton kiilto silmissä. ”Enemmän tavoitteenani on oman suorituksen parantaminen kuin toisia vastaan taistelu.” Viime vuonna hän juoksi maratonin reiluun viiteen ja puoleen tuntiin.

Harjoittelun kannalta tärkeintä on juosta pitkiä lenkkejä säännöllisesti. ”Myös maastossa juoksemisesta on paljon hyötyä. Kivien ja kantojen keskellä juokseminen on kuitenkin niin erilaista kuin maantiellä.” Mitään varsinaista harjoitteluohjelmaa ei Rantala ole kuitenkaan itselleen tehnyt.

Koulutukseltaan Rantala on ympäristötekniikan insinööri. Työkseen hän tekee biokaasututkimusta Savonia-ammattikorkeakoululla.

Juoksemisesta nuori nainen kiinnostui reilut viisi vuotta sitten. ”Muutin pikkukylälle, ja kun ei ollut muuta tekemistä, päätin kokeilla miten sitä jaksaisi juosta”.

Juoksukoulussa harjoitellut Rantala juoksi aluksi maantiellä, kunnes suunnistus ja maastojuoksu veivät mukanaan.

”Maratonista en ollut oikein koskaan kiinnostunut, mutta mahdollisuus juosta maastossa innosti lähtemään mukaan. Polulla matka taittuu kuin itsestään eikä kelloa katsoessa kuten maantiellä.”

Kisaan innosti myös kilpailu poikaystävän kanssa. ”Kun Markus päätti lähteä, niin pitihän sitten minunkin se juosta.”

Kolin upeat maisemat merkitsevät Polvijärveltä kotoisin olevalle naiselle paljon. ”Täällä käydessä tulee aina hyvä mieli. Maisema vaihtelee paljon ja antaa tiukassa paikassa myös lisää virtaa juoksemiseen.”