Clinton vai Trump?

Mielipide

30.9.201602:00

Kolumni

Eero Heinäluoma

Amerikkalaiset ovat viime vuosikymmenten vaalien ehkä vaikeimman valinnan edessä: Clinton vai Trump

Yhdysvaltain sodanjälkeisen historian kaksi epäsuosituinta presidenttiehdokasta ottavat ankarasti yhteen jäljellä olevien viiden viikon aikana.

Entinen ulkoministeri Hillary Clinton olisi valituksi tulleessaan pätevin koskaan virassa ensimmäistä kauttaan aloittanut presidentti – kuten presidentti Obama sytyttävässä puheessaan demokraattien puoluekokoukselle heinäkuussa julisti.

Clinton on nähnyt Valkoisen talon toiminnan sisältäpäin kahdeksan vuoden ajan. Lisäksi kahdeksan vuotta senaattorina ja neljä vuotta ulkoministerinä varmistavat, että hän voi aloittaa viranhoidon ensimmäisestä päivästä lähtien ilman osaamispulmia.

Ja kuitenkin. Hillary johtaa vain niukasti ja hänellä on ollut suuria vaikeuksia sytyttää omia kannattajiaan. "Miksi en johda 50 prosentilla", kerrotaan ehdokkaan itsensä kysyneen äskettäin.

Yhdysvaltain politiikka on viime vuosikymmenet ollut erittäin repivää ja vastustajat mustamaalaavaa.

Hillary Clinton on päässyt nauttimaan siitä yli 20 vuoden ajan. Hillary Clinton rikkoi perinteisiä presidentin puolison rooleja alusta alkaen ottamalla Bill Clintonin terveydenhoitouudistuksen valmisteluvastuun. Siitä lähtien hän on ollut herkeämättömän mutakakkujen heittelyn kohteena.

Vuosien aikana hän on myös vaihtanut poliittisia kantojaan tavalla, joka on jäänyt äänestäjien mieleen. Clinton senaatissa hyväksyi Irakin sodan ja on sen jälkeen tullut kriittiseksi – kuten Yhdysvaltain kansan enemmistökin.

Demokraattien puoluekokouksen hyväksymä vaaliohjelma taitaa olla vasemmistolaisin viiteen vuosikymmeneen, pitkälti Vermontin demokraattiseksi sosialistiksi itseään kutsuvan Bernie Sandersin kampanjan ansiosta.

Ohjelma puhuu maksuttomasta yliopisto-opiskelusta pieni- ja keskituloisille, vanhempainvapaasta ja minimipalkan nostamisesta. Hyvin perinteisiä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ajatuksia.

Trump taas ei ole ollut ennen ehdokkuuttaan päivääkään politiikassa. Ensimmäiseen tv-väittelyyn hänen suosikkilyöntinsä oli: Te poliitikot olette vastuussa.

Trumpin menestys ei olisi koskaan ollut mahdollista ilman tv-kuuluisuutta: sadat miljoonat amerikkalaiset ovat nähneet hänet kahden vuosikymmen ajan määrätietoisena liikkeenjohtajana illasta toiseen tekemässä diilejä, palkitsemassa ja erottamassa kilpailijoita.

Trumpilla ei ole yksityiskohtaisia suunnitelmia, miten hän vaalilupauksiaan toteuttaisi. Toisin oli Ronald Reaganilla 1980, jolloin takana oli amerikkalaisten ajatushautomoiden valtaisa ohjelmatyö, jota Reagan kävi ensimmäisestä vuodesta alkaen toteuttamaan.

Ulkopolitiikassa Clinton edustaa jatkuvuutta, Trump arvaamattomuutta.

Trump on jo ehtinyt sanoa, etteivät Naton muille jäsenille annetut puolustussitoumukset ole automaattisesti voimassa, vaan niitä arvioidaan sen mukaan, miten maat ovat täyttäneet lupauksensa Yhdysvalloille. Toisen johtavan ehdokkaan tällaiset kannanotot aiheuttavat Naton uskottavuudelle lommoja, jotka jäävät joksikin aikaa elämään, valittiin Trumpia tai ei.

Suomelle Yhdysvaltain presidenttikeskustelu antaa jo nyt yhden opetuksen: kuinka tärkeää on pyrkiä itse huolehtimaan omasta turvallisuudestaan mahdollisimman hyvin ilman, että joutuu olemaan kaukaisten ja mahdollisesti muuttuvien lupausten varassa.

Yhteistyö turvallisuuspolitiikassa korostuu, mutta omaa puolustuskykyä ja omaa viisasta ulkopolitiikkaa se ei korvaa.