Lukijalta: Ilmastorahoitukselle on huutava tarve

Kuivuus koettelee. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen

Kansanedustaja Minna Reijonen kirjoitti Maaseudun Tulevaisuudessa 5.2. mielipidesivulla kehitysyhteistyöleikkauksista ja niillä saavutetuista säästöistä. Erityisen järkevinä hän piti ilmastorahoitukseen tehtyjä leikkauksia.

Tällainen näkökulma pitää kehitysyhteistyötä täysin ylimääräisenä kulueränä, ikään kuin valtiontalouden erikoiskahvina tai ravintolaillallisena, josta säästetään silloin, kun rahat ovat vähissä.

Kehitysyhteistyö on kuitenkin valtavan suuria asioita. Se on lasten koulutuksen toteutumista. Huolehtimista siitä, että ihmisoikeuksia ja naisten ja tyttöjen oikeuksia kunnioitetaan. Ruokaturvaa ja puhdasta vettä. Osa kehitysrahoituksesta käytetään humanitaariseen apuun, joka säästää ihmishenkiä.

Ilmastorahoituksen kohdalla kysymykseen tulee vielä erityisesti oikeudenmukaisuus. Vastuu rahoituksen maksamisesta on kansainvälisesti sovittu ilmastokriisistä pääasiassa teollisuusmaille. Köyhimmät valtiot joutuvat kärsimään ilmastotuhoista eniten samalla, kun ne ovat aiheuttaneet päästöjä vähiten. Ilmastorahoitus on yritys korvata tätä epäoikeudenmukaisuutta.

Myös tämän rahoituksen tarve on kova ja kasvaa ilmastokriisin vaikutusten pahetessa vuosi vuodelta. Suomalainen maanviljelijä voi kuvitella sen kauhun, jota somalialainen pientilallinen tuntee sadekauden epäonnistuessa neljännen peräkkäisen kerran. Suomen tulisi päinvastoin kasvattaa ilmastorahoituksen maksuosuuttaan jo kansainvälisten sitoumustensa perusteella.

Reijonen kirjoittaa, että on ajateltava Suomen ja suomalaisten parasta. Tätä ei varmasti kukaan kiistä. Samalla meidän on kuitenkin ajateltava muidenkin maailman ihmisten parasta, autettava tarpeessa ja toimittava oikeudenmukaisesti.

Ronja Karkinen

Lastenoikeusjärjestö Plan International Suomi