Paavo teki sen taas

Mielipide

1.12.201701:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Presidentinvaaliin on aikaa vielä kaksi kuukautta, mutta kampanjointi alkaa jo puuduttaa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö hallitsee odotetun suvereenisti ilmatilaa ja muut mumisevat. Ironista kyllä keskiöön on ainakin hetkeksi pomppaamassa vanha tuttu jo vuosien takaa, Paavo Väyrynen.

Lopputuloksen kannalta Väyrysen mahdollisuuksiin uskoo tuskin edes mies itse. Silti hänen kannattajakorttien keruuta seurataan nyt tarkasti, tosin eri kulmista.

Samalla kun Väyrysen omat kannattajat toivovat ehdokastaan kilvoittelemaan paikasta toiselle kierrokselle, keskusta ei vanhaa kunniapuheenjohtajaansa kaipaisi edes ensimmäiselle. Keskustan kannalta Väyrysen mahdollinen menestys olisi muutenkin kiusallista.

Pääministeri Juha Sipilä kiirehti jo viime vuonna junailemaan Matti Vanhasen puolueensa presidenttiehdokkaaksi. Päämotiivi oli paljolti Väyrysen blokkaaminen. Samalla puolueen liberaalin siiven ykköstykki Olli Rehn sai tarpeekseen ja lähti hallituksesta Suomen Pankkiin.

Rehnkään ei Väyrystä kilpaan kaipaa, mutta hän olisi halunnut tulla edes huomatuksi puolueen presidenttiehdokasta asetettaessa.

Jos Väyrynen muun muassa Maaseudun Tulevaisuudessa julkaisemiensa mainosten avulla saa kannattajakortit kasaan, hän pystyy murentamaan keskustan taktiikan. Kun Vanhasen kannatus mataa parissa prosentissa, puolueen vanhalla isännällä on mahdollisuus lyödä keskustan ehdokas ja aiheuttaa puolueelleen lisää profiloitumisongelmia.

Väyrysen voitto Vanhasesta olisi keskustalle äärimmäisen noloa.

Vaikka Vanhasen politiikan asiantuntemusta ei kukaan väheksy, hän ei nyt pääse kampanjassaan millään tavalla esille. Pelkästään Niinistön suhteet suurvaltojen johtoon tuottavat hänelle aseman, jota muut varteenotettavat ehdokkaat eivät julkisissa vaalikeskusteluissa tohdi haastaa.

Toinen profiloitumisen suhteen suurissa ongelmissa oleva ehdokas on sosialidemokraattien Tuula Haatainen. Perinteisen suuren kansanliikkeen ehdokas ei millään tunnu pääsevän tasolle, joka innostaisi edes perusdemareita.

Sen sijaan Nato-myönteinen EU:n metsäpolitiikassa ansiokkaasti profiloitunut Nils Torvalds (r.) pystyy tekemään itsestään brändiä. Samoin vasemmistoliiton Merja Kyllönen on Nato-kielteisyydessään ja turvallisuuspoliittisessa varovaisuudessaan onnistunut luomaan itselleen linjan.

Laura Huhtasaari (ps.) puolestaan on jyrkkyydessään onnistunut profiloitumaan tavalla, joka tuntuu karkottaneen jopa perussuomalaisten ydinkannattajia. Jos Väyrynen on kisassa mukana, Huhtasaaren mahdollisuudet loppukiriinkin hiipuvat.

Vihreät odotti Pekka Haavistolta paljon. Toisin näyttää käyvän. Edellisten vaalien kansanliikkeestä ei ainakaan tässä vaiheessa näy jälkeäkään.

Presidentinvaali on perinteisesti kiinnostanut suomalaisia. Nyt saattaa käydä toisin. Draamaa ei tule. Niinistön asema on niin vahva.

Sen sijaan perinteisille suurille puolueille keskustalle ja demareille edessä on karvas kokemus. Ne saattavat hävitä jopa Väyryselle. Ja joka tapauksessa ne painivat hänen kanssaan samassa sarjassa.

Sellaista demokratia tässä tilanteessa on.