Lukijalta: Metsien Suomi murroksessa – 170 vuoden metsäperintö uhattuna

Tuulivoiman eteneminen muistuttaa historiasta tuttua alkutilannetta – opit haetaan ensin ulkomailta, kirjoittaja mainitsee.  Kuva: Johannes Tervo

Luonnon varassa -lehti kirjoitti äskettäin metsäasiantuntijoiden historiasta. ”Maamme metsien ja metsätalouden varsinainen historia ulottuu 170 vuoden taakse, kun metsäalan koulutusta, metsiemme hoitoa ja suojelua ryhdyttiin kehittämään saksalaisen asiantuntemuksen voimin. Metsien arvo ja suojelu kirjattiin lainsäädäntöön jo vuonna 1734. Valtion metsiin asetettiin 1850-luvulla ylimetsänhoitajia, metsänhoitajia ja metsävahteja”.

Teollisuuden uusiutuvan raaka-ainelähteen lisäksi metsät ovat myös ns. ”vihreät keuhkot” merkittävänä hiilinieluna, virkistysympäristönä, matkailuelinkeinon mahdollistajana ja osana suomalaisen kulttuurin ja maiseman ydintä.

Nyt tämä metsäinen pitkä perintö on uhattuna. Sitä haastavat Suomen metsiin rakennetut ja suunnitteilla olevat 9 000 maatuulivoimalaa, joista korkeimmat tulisivat kohoamaan 300–350 metrin korkeuteen. Ne vievät kymmeniä tuhansia hehtaareita metsäpinta-alaa ja yli miljoona hehtaaria kaavoitusalaa.

Vastuu tuulivoimaloiden rakentamisen aiheuttamasta metsäkadosta ja hiilinieluhäviöstä pyritään sysäämään metsänhoitotoimenpiteiden ja hakkuurajoitteiden kautta metsänomistajille.

Tuulivoiman eteneminen muistuttaa historiasta tuttua alkutilannetta – opit haetaan ensin ulkomailta, erityisesti Saksasta. Toisin kuin metsäalalla, suunnittelu ja rakentaminen tapahtuvat kuitenkin hallitsemattomasti, nopeasti ja ilman valtakunnallisia pelisääntöjä, jopa ilman lainsäädäntöä. Ympäristölain vaatimuksetkin kulkevat päinvastaisiin suuntiin – metsäalalla tiukennetaan, tuulivoima-alalla heikennetään vaatimuksia. Alkaisiko hallinta sillä, että jokaiseen maakuntaan asetetaan ”ylituulihoitajat, tuulihoitajat ja tuulivahdit”?

Ratkaisevassa roolissa ovat kuntapäättäjät. Heidän harteillaan on nyt päätöksenteko, jolla vaikutetaan pysyvästi Suomen maisemiin, luontoon ja ihmisten hyvinvointiin. Huolestuttavaa on se, että tuulivoimaloiden rakentamispäätökset ovat juuri ja vain näiden yleensä heikosti perehtyneiden ja selvitysvelvollisuutensa laiminlyöneiden päättäjien varassa. Tilanteen tekee heille vaikeaksi ulkomaalaisten, pääosin saksalaisten käsissä olevan tuulivoima-alan etujärjestön ja tuuliyritysten poikkeuksellisen voimakas lobbaus ja ulkopuolinen ohjaus.

Tuulivoimarakentaminen voi olla kuitenkin metsähistoriamme ja energia-alan lyhyt hallitsematon vaihe, jonka jälkeen metsät saavat taas ansaitsemansa arvon.

Hannu Heinonen

Metsänhoitaja

Luhanka