Ruokavientiä haittaavat vastapakotteet ovat ikuisia

Kun EU keväällä 2014 oli asettanut pakotteita Venäjälle Itä-Ukrainan taistelujen vuoksi, presidentti Sauli ­Niinistö – osoittaen huomattavaa kaukonäköisyyttä – pohdiskeli julkisesti, miten näistä ­pakotteista joskus päästään eroon.

Pakotteiden purkaminen on yleensä liitetty niin sanottuun Minskin sopimukseen. Minskin sopimus (Minsk II, 12.2.2015) edellyttää ­desentralisaatioon tähtäävää perustuslaillista uudistusta Ukrainassa ja separatistien hallinnassa olevien alueiden edustajien kanssa sovittua pysyvää erityis­asemaa näille alueille.

Tällaisesta autonomiasta on lukuisia esimerkkejä Euroopassa. Suomikin voisi tarjota malliksi Ahvenanmaan.

Minskin sopimuksessa muutokset sovittiin toteutettaviksi vuoden 2015 loppuun mennessä. Nyt eletään jo vuotta 2018, eikä mitään ole tapahtunut.

Presidentti Poroshenko – joka oli mukana Minskissä sopimassa asioista – sekä muu Ukrainan johto eivät halua edes neuvotella separatistialueiden edustajien kanssa. Heitä pidetään ”terroristeina”.

Ukrainassa on ensi vuonna sekä presidentin että eduskunnan vaalit. Merkittävimmät oppositioryhmittymät ovat vielä jyrkemmällä kannalla asiassa. Näin ollen on ilmeistä, että Ukraina ei tule antamaan kyseisille alueille pysyvää autonomiaa.

Separatistialueet ja niitä tukeva Venäjä taas eivät etene Minskin sopimuksen muiden osien täyttämisessä ennen kuin Ukraina on toteuttanut autonomiaa koskevan sopimuskohdan. Donetskin separatistialueen johtajan murha, jossa jäljet johtavat Kiovaan, ei ainakaan paranna tilannetta.

Televisiossa on tänä kesänä esitetty vanhoja James Bond -elokuvia. Yksi tunnetuimmista on ”Timantit ovat ikuisia”.

Näyttää siltä, että timanttien ohella on muutakin ikuista. Venäjä-pakotteet – ja tietysti samalla Suomen maataloutta ja elintarvikevientiä pahasti haittaavat vasta­pakotteet – ovat ikuisia.

Jollei sitten pakotepolitiikkaa muuteta, niin kuin Italia, Itävalta ja Unkari ovat esittäneet. Samanlaisia äänenpainoja on kuulunut myös Ranskasta ja monesta pienemmästä EU-maasta.

Olisiko jo Suomenkin aika tarkistaa kantansa asiassa?