Vanhukset kotona ja lapset kylällä

Mielipide

12.10.201602:00

Kolumni

Heikki Tuuri

Lapsena oli tapana, että kylän lapset leikkivät pihalla yhdessä muun muassa kymmentä tikkua ja Kali kotona ja lapset kylässä. Leikin säännöt ja nimet vaihtelivat kylittäin, mutta periaate oli sama. Yksi etsi ja muut olivat piilossa.

Nykyään nämä vanhat leikit ovat unohtuneet, mutta nimeä voi lainata meneillään olevaan hoivakeskusteluun. Onko parempi olla kotona vai kylällä.

Vanhusten hoidossa hoitajamitoitussuositusta kaavaillaan laskettavaksi 0,5 hoitajasta asiakasta kohti 0, 4 henkilöön. Keskustelu käy kuumana, koska vähennyksien katsotaan romuttavan vanhusten hoidon lopullisesti.

Maan hallitusten tavoitteena on ollut, että laitoshoidon sijaan vanhukset asuisivat mahdollisimman pitkään kotona. Tavoite on kannatettava, mutta samalla pitäisi huolehtia siitä, että kotona oleva omaishoitaja jaksaa arvokkaassa työssään.

Yhtä kiivasta keskustelua käydään lasten kotihoidosta ja sen tukemisesta. Kotihoidontukea vastustavien mielestä lasten kotona hoitaminen on eriarvoistavaa ja suoranaista työvoiman haaskausta. Lasten oikea paikka olisi päiväkoti. Tämän opin mukaan lasten laitoshoito on kannattavaa, ja lisäksi lapset oppisivat sosiaalisiksi ja saisivat virikkeitä.

Yhteistä lasten päiväkodeille ja vanhusten laitoshoidolle on, että ne tulevat yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin kotihoito. Tämä ristiriita ei kuitenkaan ole esteenä sille, että vanhukset halutaan kotiin ja lapset päiväkotiin. Samalla unohdetaan, että usein vanhusten kotona pärjäämisen ehtona on kotona oleva hoitaja. Omaishoitajien ansiosta yhteiskunta säästää miljardeja vuosittain, vaikka se ei kuntien ja valtion budjeteissa näykään.

Säästöjä yhteiskunnalle tulee myös lasten kotona hoitamisesta. Lasten hoitaminen kotona on huomattavasti halvempaa kuin päiväkodeissa, vaikka mukaan lasketaan kritisoitu kotihoidontuki.

Olisi jotenkin ymmärrettävää, että kotona lapsia hoitava vanhempi halutaan nopeasti mukaan työelämään, jos työntekijöistä olisi kova pula.

Yhteistä vanhusten laitoshoidolle ja lasten päiväkodeille on myös, että ryhmäkoot ovat työntekijämäärään suhteutettuna liian isot. Ongelmaa pyritään ratkaisemaan sillä, että vanhukset hoidettaisiin kotona. Toiseen ongelmaan sama sääntö ei päde, ja valmiiksi täynnä oleviin päiväkoteihin halutaan lisää lapsia.

Lasten kotona tapahtuvaa hoitoa on kritisoitu siitäkin, että yleensä äiti on se, joka jää kotiin lasta hoitamaan. Tätä on pyritty ratkaisemaan sillä, että vanhempainvapaa pitää jakaa. Jos ei nyt tasan, niin ainakin osaksi. Aivan sama, miten vanhemmat itse haluaisivat asian hoitaa.

Pääsääntöisesti oma koti on meille kaikille paras paikka. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, joten on hyvä, että on vaihtoehtoja. Päiväkoteja tarvitaan, jotta vanhemmat voivat käydä töissä ja vanhusten hoitopaikat ovat tarpeen, jos kotona asuminen ei enää onnistu.

Yhteiskunnan tarjoamat palvelut eivät ole ilmaisia, joten rahat pitää käyttää mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti. Näin pitää toimia sekä vanhusten että lasten hoidon suhteen. Jokainen tapaus on kuitenkin erilainen, eikä sama kaava sovi kaikille.

Osaisivatkohan ihmiset päättää parhaiten itse? Onneksi siihen on vielä mahdollisuus.