Lukijalta: Susipolitiikan epäonnistumisen syynä viranomaisten ja etujärjestöjen virheet

Mikään pieni korjausliike ei riitä Suomen susipolitiikassa. Petopolitiikka on ajateltava uusiksi, sanoo kirjoittaja.  Kuva: Annamari Filpus

Länsi-Suomen susiongelmat eivät yllätä. Länsi-Suomen mittavat peurakannat eivät estä susiongelmia.

Suomen susipolitiikan hoitaminen on epäonnistunut täysin. On nähtävissä riista-alan virkamiesten ja viranomaisten sekä ministeriön suuri hämmennys ja pelkotila luonnonsuojelutahoja kohtaan sekä Metsästäjäliiton vähättely kannanhoitokysymyksissä. Direktiivimuutoksen tekemisen suurin haaste on maa- ja metsätalousministeriön, riistakeskuksen, riistaneuvostojen ja riistanhoitoyhdistysten taloudellinen ja juridinen kytkös. Olen kuullut riistaneuvoston jäseniltä, että riistaneuvostot ovat varsinaisia kahvikuppikerhoja vailla merkitystä ja valtaa.

On myös eettisesti ja juridisesti erikoista, että yksi ja sama henkilö istuu metsästäjäliitossa, riistanhoitoyhdistyksessä, riistaneuvostossa ja maaseutuasiamiehenä, kenen asiaa ajat susiasioissa, kenen suulla puhut? Riista-alan uudistus ei ole edennyt loppuun asti. Metsästäjien etujärjestön tulisi ottaa suurempi rooli metsästäjien edunvalvonnassa, kuten on Ruotsissa tapahtunut.

Nyt Ylä-Savon suuren salakaatoepisodin seurauksena epäonnistunutta suurpetopolitiikkaa yritetään korjata vahtimalla kaikkia metsästäjiä ja kasvattamalla erävalvojien valtaoikeuksia. Metsähallituksen erävalvontaa koskevassa hallituksen lakiesityksessä mainitaan, että sääntelyä muutettaisiin siten, että viranomaisella olisi mahdollisuus myös henkilön kulkuneuvon ja mukana olevien tavaroiden, kuten esimerkiksi repun tai laukun, tarkastamiseen. Hyväksyvätkö metsästäjät tämän todellisuudessa?

MTK:n tulisi ottaa vahvempi rooli puolustaessa maanviljelijöitä. Ei ole Länsi- Suomen eläinkasvattajien tehtävänä pitää susia aitojen ulkopuolella. Jokainen kaupunkilainen, viranomainen, kansanedustaja ja ministeriöiden henkilöstö voi kuvitella omalla kohdallaan palkansaajana miltä tuntuu, jos kuukauden viimeinen päivä ilmoitetaan palkan viivästymisestä tai pienentämisestä, kuten on käynyt karjankasvattajien kohdalla. Mitään pientä korjausliikettä ei pystytä enää tekemään Suomessa.

Suomessa on käynnissä siedätyshoito. Nöyrän Suomen kansan on opittava tulemaan toimeen tilanteessa, jossa maaseudun ihmisten elintasoa, harrastusmahdollisuuksia ja maaseudun asumisen edellytyksiä kavennetaan.

Asko Lampinen

Muhos

Kirjailija, SML Oulun piirin toiminnanjohtaja vuosina 2010-2015